Ota oluen perusteet haltuun! Pieni olutkoulu johdattaa oluttuntemuksen alkuun

Ovatko lempimakusi raikkaan hedelmäisiä, kukkean aromaattisia vai täyteläisen toffeisia? Jo perusoluista löytyy osuva juoma jokaiseen makuun ja janoon. Oluen maailmassa omat suosikit alkavat hahmottua jo muutaman kulauksen myötä.

Oluen raaka-aineet ovat yksinkertaiset: maltaat, humala, hiiva ja vesi. Siihen suoraviivaisuus tosin päättyy, sillä jokaisesta aineksesta on olemassa kymmeniä tai jopa satoja eri versioita – näistä oluiden valtava makukirjo syntyy. Ja matkustellessaankin moni on huomannut, että yksi tärkeistä raaka-aineista, vesi, maistuu aivan erilaiselta eri puolilla maailmaa, ja jopa Suomen eri kolkissa.

Oluen pääraaka-aine on mallas, joka valmistetaan viljasta. Mallastaminen tarkoittaa viljan idättämistä ja kuivaamista. Yleisin mallasvilja on ohra, mutta esimerkiksi kauraa ja ruistakin käytetään. Mallastamattomista olutviljoista yleisimpiä ovat riisi ja maissi.

Viljan tärkkelyksen vuoksi olut maistuu aina vähintään hivenen makealta. Maltaasta olut saa makeuden lisäksi täyteläisyyttä ja väriä. Olut, jonka maltaisuutta on korostettu, on väriltään tummaa ja maultaan leipämäistä. Aromeista löytyy usein myös mämmin, siirapin tai toffeen vivahteita.

Humala puolestaan on köynnöskasvi, joita on olemassa kymmeniä erilaisia lajikkeita. Humalasta olueen käytetään sen kuivattuja emikukintoja eli humalankäpyjä. Humalat jaetaan karkeasti kahteen luokkaan: katkerohumaliin ja aromihumaliin.

Humaloinnin voimakkuus vaikuttaa muun muassa siihen, kuinka katkeran makuista olut on. Humalan käytöllä voidaan tavoitella myös vaikkapa sitruksisia, hedelmäisiä, kukkaisia tai yrttisiä vivahteita. Historian saatossa humalaa on käytetty parantamaan oluen säilyvyyttä, mistä monet voimakkaasti humaloidut oluttyylit ovatkin saaneet alkunsa.

Hiiva saa maltaiden sokerit muuttumaan alkoholiksi ja hiilidioksidiksi, ja käynnistää oluen käymisreaktion. Panimot varjelevat hiivaviljelmiään, sillä eri hiivojen yksilölliset ominaisuudet kehittävät osaltaan oluen makua ja aromeita.

Oluet luokitellaan käymistapansa mukaan. Pääoluttyypit ovat lager ja ale. Maailman yleisin oluttyyppi lager on yleisnimitys kaikille pohjahiivaoluille. Pintahiivaoluiden yleisnimitys on puolestaan ale. Nämä kaksi olutperhettä jakautuvat yli sataan erilaiseen oluttyyppiin.

Pohjahiivaolut

Pohjahiivaoluet käyvät huoneenlämpöä viileämmässä lämpötilassa. Käymisprosessissa hiiva painuu käymisastian pohjalle. Lager on yleisnimitys pohjahiivaoluille.

Pintahiivaolut

Pintahiivaoluet käyvät huoneenlämmössä. Käymisprosessissa hiiva nousee oluen pinnalle. Ale on yleisnimitys pintahiivaoluille.

Vaalea lager

Maailman tunnetuin oluttyyli on vaalea lager. Viileässä tapahtuva pitkä käymisprosessi tekee vaaleasta lagerista parhaimmillaan puhtaan, selkeän, raikkaan ja helposti juotavan oluen. Hiilihapot virkistävät ja humalan katkerot ovat maltilliset. Vaalea lager sopiikin moneen tilanteeseen, ja ruokajuomaksi aterialle kuin aterialle. Esimerkiksi saksalaistyyppinen helles on monen oluentuntijan luottovalinta niin ruokapöydän yleisolueksi kuin vapaa-ajan huurteiseksi hörpyksikin.

Tumma lager

Alun perin kaikki oluet olivat enemmän tai vähemmän tummia, sillä vaaleat maltaat kehitettiin vasta 1800-luvun alussa. Tummat lagerit edustavat oluen pitkää historiaa. Nykyään tummissa lagereissa pyritään puhtaan maltaiseen makuun, jossa yleisimmät vivahteet ovat karamelli ja toffee. Humalan katkerot ovat maltilliset. Väristään ja maltaisuudestaan huolimatta tummat lagerit ovat harvoin kovin makeita. Ruokapöydässä ne pärjäävät hienosti ruoille, joissa on tummaa paistopintaa.

Vehnäolut

Vehnäoluen yhtenä keskeisenä raaka-aineena käytetään mallastettua vehnää. Tunnetuimmat vehnäoluttyylit tulevat Belgiasta ja Saksasta. Niiden tyypilliset maut saadaan tietyistä hiivoista ja humalalajikkeista. Belgialaistyyppisistä vehnäoluista löytyy raikasta sitrushedelmää sekä korianterin vivahteita. Saksalaistyyppisissä vehnäoluissa maistuvat banaanin ja neilikan aromit. Vehnäoluet ovat vaaleiden lagereiden ohella loistavia ruokapöydän luottojuomia.

Pilsner

Pilsner tai pils on vaalea oluttyyppi, joka tunnetaan raikkaasta mausta, kullankeltaisesta väristä ja melko voimakkaasta humalan aromista. Pilsner-oluet jaetaan usein kahteen päätyyppiin: tšekkiläiseen ja saksalaiseen. Tšekkiläistyyppinen pilsner on yleensä hieman pyöreämmän makuista kuin voimakkaammin katkerohumaloitu saksalaistyyppinen pils-olut.

Ipa, apa ja neipa

Ale on laaja yleisnimi huikean moninaisille pintahiivaoluille. Niiden joukosta suosituimmiksi tyyleiksi ovat nousseet India pale ale -oluet eli ipat, American pale alet eli apat sekä New England India pale alet eli neipat. Yhteistä näille tyyleille on hedelmäinen makumaailma. Oluista voi löytää trooppisia hedelmiä, kuten ananasta, sekä kukkaisuutta ja havuisuutta. Näistä kolmesta ipat ovat voimakkaimmin katkerohumaloituja. Apa-oluissakin humalan katkeruus on selvästi havaittavissa. Neipa-oluet taas ovat mehukkaita ja humalointi on niissä pehmeämpää.

Hapanolut

Hapanolut on trenditietoisen olutherkuttelijan valinta. Hapanoluen tunnistaa kirpeän happamasta mausta, joka syntyy maitohappobakteerien käytöstä käymisprosessissa. Monen hapanoluen nimessä esiintyy sana ”sour”, josta kuluttaja tunnistaa modernin tyylin. Muodikkaisiin hapanoluisiin lisätään usein marjoja tai hedelmiä mehukkuuden ja maun maksimoimiseksi. Perinteisimpiä hapanoluttyylejä puolestaan ovat belgialainen gueuze ja lambic sekä saksalainen Berliner Weisse.

Stout

Stout-oluet ovat huoneenlämmössä käyviä ale-oluita. Väriltään ne ovat tummanruskeita, jopa mustia. Stoutteihin käytetään paahdettuja maltaita, jotka tuovat niihin tumman suklaan ja kahvin aromeja. Stoutit voivat olla joko kuivia ja kevyempiä tai makeita ja täyteläisiä. Yksi tunnetuimmista tyyleistä on kuiva irlantilainen stout, jota edustaa kuuluisa Guinness. Nykyään suositaan myös oatmeal stouteja, joissa kauramallas luo täyteläisen pehmeän suutuntuman. Imperial stoutit puolestaan ovat klassisia, alkoholiprosentiltaan usein melko vahvoja oluita. Niissä maistuvat kuivatut hedelmät, suklaa ja kahvi, mitkä tekevät niistä hyviä pareja monille jälkiruoille.

Portteri

Tummanpuhuva portteri on tummasuklainen ja kahvimainen olut, mutta näiltä aromeiltaan monesti stoutia hillitympi. Sen sijaan porttereista löytyy hedelmäisyyttä, karamellimaisuutta, pähkinäisyyttä ja joskus myös hentoa savuisuutta. Suutuntumaltaan portterit ovat tyypillisesti kuivia ja jopa hieman hapokkaita oluita. Portterit voivat vaihdella vahvuutensa, värinsä ja aromiensa osalta paljonkin: esimerkiksi brittiläisillä, amerikkalaisilla ja baltialaisilla porttereilla on kullakin oma luonteensa. Vahvoja portteripullollisia voi jakaa muiden maistelijoiden kesken, ja portteria kannattaa kokeilla myös grillatun lihan, voimakkaan juuston tai suklaakakun kumppanina.