Viisi minuuttia ja sata kertaa viikossa. Nämä luvut kertovat Riitta Rustarin ristikkoinnostuksesta: viidessä minuutissa hän ratkaisee sivunkokoisen perusristikon, ja viikossa ratkeaa noin sata ristikkoa.
Rustari hurahti ristikoihin jo lapsena, mutta lopullisesti innostus karkasi käsistä vuonna 1993. Tuolloin hän osallistui ristikonratkonnan SM-kisoihin ja tuli yllättäen toiseksi. Rustari liittyi Sanaristikkoseura Sanaseppoihin, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin seuran sihteeriksi.
"Kaikki muut harrastukset ovat kyllä jääneet. Lähetän säännöllisesti vastauksia lehtien järjestämiin arvontoihin, ja silloin tällöin onnikin potkaisee. Jossain vaiheessa vastausmäärää piti vähentää, sillä voitin pihakalusteita ja kompostorin. Niille ei ole kerrostalossa tarvetta."
Rustari ratkoo ristikoita iltaisin kotisohvalla. Vaikka hän selättää helpot ristikot hetkessä, vaikeiden kanssa saattaa vierähtää useakin päivä.
"Kun on oikein vääntöä, on parasta nukkua yön yli tai tehdä jotain ihan muuta. Samalla alitajunta työskentelee", hän kertoo.
Konkari täyttää vaikeat ristikot lyijykynällä sieltä, mistä parhaiten pääsee liikkeelle. Helpot ristikot hän ratkoo suoraan kuulakärkikynällä aloittaen vasemmasta yläkulmasta, ettei käsi sotkeennu kirjoittaessa.
"Ensin tehdään työt, eli ne helpot, ja sitten nautiskellaan vaikeiden kanssa."
Rustari käyttää tarvittaessa apunaan tietosana-, ristisana- ja karttakirjoja. Nettiin hän ei turvaudu.
"Istun töissä koko päivän puhelin toisessa ja hiiri toisessa kädessä. Siksi minua ei huvita pelata tietokoneen ääressä enää kotona. Annan ristikon olla, jos en tiedä tai löydä vastausta kirjoista."
Rustarin mukaan parasta ristikoiden ratkomisessa on onnistumisen tunne.
"Tyydytys on suurin, kun tajuaa olevansa parempi kuin laatija, joka on yrittänyt keksiä kaikki mahdolliset konnankoukut pääni menoksi."
