Palovaroitin – ostajan opas

Suomen palokuolemaluvut ovat kansainvälisesti vertailtuna korkeita. Tulipaloissa kuolee vuosittain noin sata ihmistä, vuonna 2014 kuolleita oli 87. Suurten ikäluokkien ikääntyessä palokuolemien määrän on ennustettu Suomessa edelleen kasvavan.

Noin 80 prosenttia palokuolemista on tapaturmaisia. Yleisimmät syttymissyyt ovat tupakointi, vialliset tai päälle jääneet sähkölaitteet, tahallinen sytyttäminen ja huolimattomuus tulenkäytössä. Tavallista on, että liesi on jäänyt päälle ruokaa laittaessa.

Tulipalossa kuolleet ovat usein ikäihmisiä tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Viime vuosina paloturvallisuutta on yritetty parantaa muun muassa itsestään sammuvilla savukkeilla, palovaroitinten määrän lisäämisellä kodeissa sekä koko pelastusalan yhteisellä kampanjoinnilla.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on edistänyt automaattisten sammutuslaitteistojen käyttöönottoa Suomessa.

Myös liesiä on pyritty kehittämään paloturvallisemmaksi erilaisin lisälaittein. Turvalaitteiden vaatimukset Euroopan laajuisesti määrittelevä liesien turvalaitestandardi on valmistunut vuonna 2015.

Vain toimiva varoitin pelastaa

Palovaroitin on pakollinen varuste jokaisessa kodissa, ja myös mökillä. Asukas on velvollinen hankkimaan asuntoonsa palovaroittimen. Asukkaalla on myös velvollisuus huolehtia siitä, että palovaroittimet ovat toimintakunnossa sekä huollettu ja tarkastettu asianmukaisesti. Palovaroittimia tulee olla yksi jokaista 60 neliömetriä kohti. Suositeltavaa on kuitenkin, että jokaisessa makuuhuoneessa ja ulos johtavalla reitillä, eli käytävissä ja eteisissä olisi varoittimet.

Lähes jokaisessa suomalaiskodissa on palovaroitin, mutta läheskään kaikilla se ei ole toimintakunnossa. Paristot ovat jääneet vaihtamatta tai varoitin puhdistamatta.

Palovaroittimen toiminta tulisi testata kuukausittain testinappia painamalla.

Palovaroittimet eroavat toisistaan siten, että ne reagoivat tulipaloon eri nopeudella. Ionisoiva varoitin reagoi nopeimmin esimerkiksi sähköpalosta peräisin olevaan savuun, kun taas optinen reagoi nopeimmin kytevään paloon. Lämpövaroittimen reaktionopeus perustuu puolestaan lämpötilan nousuun huoneessa. Häkävaroittimet taas reagoivat vain häkään, joten niillä ei voi korvata tavallista palovaroitinta. Oikein valittu varoitin säästää monelta virhehälytykseltä.

Mihin tilaan mikäkin varoitin?

Optista palovaroitinta suositellaan kodin yleisvaroittimeksi juuri siitä syystä, että se reagoi herkimmin kytevään paloon.  Jopa 70 prosenttia tulipaloista syttyy kytemällä. Asennuskohteita ovat muun muassa makuuhuoneet, käytävät, eteiset ja yleiset tilat.

Ionisoivaa palovaroitinta suositellaan tiloihin, joissa paljon elektroniikkaa, josta palo saattaa saada alkunsa. Ionisoivan varoittimen voi asentaa myös kohdevaroittimeksi esimerkiksi avotakan lähettyville.

Lämpövaroitin on hyvä tiloissa, joihin muut varoittimet eivät sovellu pölyn, kosteuden ja höyryjen takia. Näitä ovat esimerkiksi tekniset tilat, autotalli, varasto ja kodinhoitohuone.

Valaiseva varoitin on kätevä käytävillä. Se toimii myös kaksikerroksisten asuntojen portaiden yläpäässä, missä valo samalla näyttää tien turvaan.

Häkävaroitinta suositellaan lisävaroittimeksi tiloihin, joissa on tulipesä. Häkävaroittimet tunnistavat pieniäkin häkämääriä. Digitaalinäytöllä varustetuissa varoittimissa on huipputason muisti, josta voi tarkistaa, onko korkeita pitoisuuksia esiintynyt asukkaan poissa ollessa. Häkävaroitin ei tunnista savua, joten se ei korvaa tavallista palovaroitinta.

Palohälyttimiä tulisi asentaa yksi jokaista alkavaa 60 neliötä kohden ja jokaiseen kerrokseen.

Hiilimonoksidi eli häkä on hajuton, mauton, väritön ja ilmaa kevyempi sekä erittäin syttyvä ja myrkyllinen kaasu, jota ei voi ihmisen aistein havaita. Tavallisin tulipalon aiheuttama kuolinsyy on häkämyrkytys.

Palovaroitin tulee asentaa kattoon mahdollisimman keskeiselle paikalle. Kattoon asentaminen on tärkeää, sillä savu ja häkä nousevat ensimmäisenä ylöspäin. Keskeinen paikka puolestaan on tärkeä, sillä syvennykset ja kattopalkit saattavat estää savun kulkeutumisen varoittimelle. Etäisyyden seinistä ja kattopalkeista on oltava vähintään 50 cm.

Varoitinta ei saa asentaa suoraan koneellisen ilmastoinnin eteen, koska ilmastoinnin kautta tuleva pöly saattaa aiheuttaa virhehälytyksiä, ja ilmavirran aiheuttama ilmapatja saattaa estää mahdollisen savun pääsemisen varoittimelle.

Myös häkävaroitin tulee asentaa kattoon vähintään 0,5 m päähän seinästä, tai seinälle vähintään 1,8 metrin korkeudelle. Jos esimerkiksi lämmityslaitteena on kaasulämmitin, kannattaa häkävaroitin asentaa seinälle 1,5–1,8 metrin korkeudelle.

Paras ratkaisu on asentaa kaksi häkävaroitinta, yksi kattoon ja toinen seinälle.
Paristonvaihdon helpottamiseksi saatavilla on paristorasioita, jotka asennetaan sopivalle korkeudelle seinään jatkojohdon avulla. Ennen rasian ostamista kannattaa tarkistaa, että se sopii omaan palovaroittimeen.

Palovaroitin asennetaan kattoon keskelle huonetta, sillä savu ja häkä nousevat ylöspäin.

Varmista varoittimen toimivuus

• Testaa palohälyttimen toimivuus testinappulalla kerran kuukaudessa tai aina oltuasi pidempään poissa.
• Tämä siksikin, että pientä kuormitusta aika-ajoin saanut paristo kestää huomattavasti pidempään.
• Puhdista varoitin muutaman kerran vuodessa pyyhkimällä nihkeällä rätillä ja imuroimalla huolellisesti varoittimen ulkokehää kiertävien aukkojen kohdalta.
• Vaihda paristot vähintään kerran vuodessa.
• Paristot tulee kuitenkin vaihtaa välittömästi aina, kun varoitin ilmoittaa pariston loppumisesta. Varoitin tulee vaihtaa uuteen myös, jos hälytysääni ei kuulu testattaessa moitteettomasti, vaikka paristo olisi vaihdettu.
• Varoittimet eivät kestä pakkasta. Kylmissä ja kosteissa olosuhteissa, kuten talvella mökillä, matkailuvaunussa tai -autossa ja veneessä, palovaroitin saattaa mennä epäkuntoon tai paristo voi tyhjentyä tavallista nopeammin.

Tulipaloa voi ehkäistä

• Pitämällä sähkölaitteet kunnossa. Vioittunut pesukone tai rikkoutunut sähköjohto täytyy viedä heti huoltoon sähköalan ammattilaiselle.
• Säilyttämällä tulentekovälineet poissa lasten ulottuvilta.
• Tarkastamalla palovaroittimien ja ensisammutusvälineiden toimintakunnon.

Paranna kotisi paloturvallisuutta

• Palovaroittimien lisäksi kotiin kannattaa hankkia alkusammutusvälineet. Niitä on myös osattava käyttää. Tulipalon sattuessa harjoittelulle ei ole aikaa.
• Sammutuspeitteellä voidaan sammuttaa esimerkiksi liedellä syttynyt rasvapalo tai kodinkonepalo. Peite sijoitetaan keittiössä näkyvälle paikalle. Jokaisessa kodissa tulee olla vähintään yksi sammutuspeite, omakotitalossa yksi peite jokaisessa kerroksessa.
• Alkusammutin kannattaa hankkia niin kerros- kuin omakotitaloon. Markkinoilla on sekä neste- että jauhesammuttimia. Suositeltavaa on hankkia kotiin vähintään 6 kg:n sammutin. Osta vain CE-merkinnällä varustettu käsisammutin.
• Pelastautumissuunnitelma on hyvä miettiä valmiiksi. Kaikkien asukkaiden on tunnettava poistumisreitit tulipalon sattuessa.  Poistumisteiden on myös oltava esteettömät, sillä aikaa pelastautumiseen on vain pari, kolme minuuttia.