Uusperheessä kaikki samalla viivalla

Kun Rami Numminen, 36, ja hänen puolisonsa Sanna Kuusio-Numminen, 30, tapasivat viisi vuotta sitten, Ramin tytär Jenina oli seitsemän, Sannan poika Samu viisi ja tytär Enni kolme vuotta. Aikuisten seurustelu ajoittui aluksi lähinnä niille vuoroviikoille, joiden aikana lapset asuivat toisen biologisen vanhempansa luona. Saman katon alle koko porukka muutti aikuisten seurusteltua noin vuoden ajan.

"Jeninalle muutto yhteiseen kotiin tuntui olevan kaikkein raskainta. Hän koki, että joutui luopumaan jossain määrin minusta ja minulta saamastaan huomiosta. Sannan lapset olivat jo tottuneet olemaan kaksin ja jakamaan sekä äitinsä huomion että muitakin asioita", Rami Numminen muistelee.

Tilanne oli uusi myös Ramille, ja hänestä tuntuikin ihmeelliseltä, kun lapsia olikin nyt kolme yhden sijaan. Uudesta elämänvaiheesta keskusteltiin paljon yhdessä myös lasten kanssa.

"Uusi tilanne näkyi tyttäressäni kiukutteluna. Tämä loppui onneksi lyhyeen, vaikka ensin hänen oli vaikea antaa omia lelujaan pienemmille leikkiin. Tilanteen nopea rauhoittuminen oli paljolti kiinni meistä vanhemmista", Numminen miettii.

Lapsen ikä vaikuttaa

Mitä pienempiä lapset ovat, sitä helpommin he tottuvat uusiin tilanteisiin. Lasten ikä vaikuttaa paljon myös siihen, minkälainen uusvanhemman roolista muodostuu.

"Murrosikäiselle puolivanhempi merkitsee lähinnä yhtä aikuista lisää arjen elämään. Pienet lapset sen sijaan tarvitsevat vielä konkreettista hoivaa ja huolenpitoa", Väestöliiton perheverkon perheneuvonnan koordinaattori Minna Oulasmaa sanoo.

Uusi vanhempi voi kertoa lapselle, ettei ole viemässä tämän oman, muualla asuvan vanhemman paikkaa. Lisäksi uusperheessä tulisi suhtautua asiallisesti myös siihen biologiseen vanhempaan, joka ei ole mukana perheen yhteisessä elämässä.

"Lapsella tulee olla lupa kertoa molemmissa kodeissaan kummankin paikan arjesta. Avoimuus, selkeys ja aikuisten välinen yhteistyö ovat merkittäviä asioita uusperheen elämän onnistumisessa", Oulasmaa korostaa.

Pikkusisarukset yhdistävät

Nummisten perheeseen on sittemmin syntynyt kaksi yhteistä lasta. Vilskettä riittää, sillä kuukauden vanhan Lilyn lisäksi perheessä on pian kaksi vuotta täyttävä Nemo.

"Kun Nemo syntyi, Jenina koki ensin menettävänsä huomiotani lisää. Vei muutaman viikon, ennen kuin hän alkoi lähestyä vauvaa, katseli tätä sohvalla ja halusi ottaa syliin. Nyt nuo kaksi ovat kuin parhaat kaverit ja painivat yhdessä lattialla", Rami Numminen kertoo.

Puolisisarusten syntyessä tulee vanhemmille lapsille edelleenkin antaa läheisyyttä ja kertoa, ettei oma vanhempi ole katoamassa mihinkään.

"Sanoin Jeninalle, että hän saa aina tulla syliini ja juttelemaan kanssani. Kerroin, että vaikka meitä onkin enemmän, kaikille riittää silti haleja. Kuopuksen syntymä olikin sitten kaikille lapsille jo tutumpi asia, vaikka yhä näen, että tytölläni ajatukset raksuttavat päässä", Numminen miettii.

Uusien perheenjäsenten syntyessä on tärkeää on muistaa, että isommatkin lapset kaipaavat omaa aikaa biologisen vanhempansa kanssa.

"Jos lapsilla on paljon ikäeroa, myös isompien lasten mielenkiinnon kohteita tulee kunnioittaa ja huomioida", Oulasmaa muistuttaakin.

Nummisilla järjestetään yhteistä vanhempi–lapsi-aikaa, vaikka ihan joka viikko se ei ole mahdollista.

"Lapsia on viisi ja kaikilla isommilla on jo omia harrastuksia. Työskentelen itse yrittäjänä, minkä lisäksi pelaan ja valmennan, joten välillä aika on kortilla. Toisinaan käyn leffassa kaksin esikoiseni kanssa ja Sanna puolestaan omien lastensa kanssa. Isossa perheessä lasten on kuitenkin pakko oppia myös jakamaan", Numminen sanoo.

Pienikin oma reviiri tuo lapselle turvaa ja tunnetta siitä, että kuuluu perheeseen.

Eriarvoisuudesta elinikäinen haitta

Vaikka omaa huonetta ei olisikaan, jokainen lapsi tarvitsee kodissa sellaisen ikioman paikan, jossa saa olla rauhassa. Nummisten perheessä Samulla ja Nemolla on omat huoneet, Jenina ja Enni jakavat saman huoneen ja Lily nukkuu vanhempiensa kanssa.

Joskus uusperheen lapset kuitenkin kokevat jäävänsä toisten varjoon ja saavansa vähemmän huomiota. Tämä aiheuttaa helposti ikäviä tunteita ja kitkaa lasten välisissä suhteissa. Eriarvoisuus voi tuottaa lapselle myös arvottomuuden tunnetta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lapsen tapa toimia tilanteessa riippuu hänen iästään ja persoonastaan.

"Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi vetäytyä tai hakea kaipaamaansa huomiota negatiivisin keinoin, kuten kiusaamalla sisaruksiaan tai kiukuttelemalla. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin aikuisen tulee nähdä lapsen käyttäytymisen taakse ja huomata se, mitä lapsi ilmaisee toimiessaan tällä tapaa. Jos lapsuudessa koettu eriarvoisuuden tunne jää käsittelemättä, siitä voi helposti aiheutua elinikäistä kateutta", Oulasmaa kertoo.

Yhden lapsen nostaminen eriarvoiseen asemaan vaikuttaa myös parisuhteeseen, ja vanhempien välit voivat kiristyä. Oman biologisen lapsen jääminen toisen varjoon voi tuntua myös vanhemmasta pahalta.

Omanlaista rakkautta

Tunteita ei kuitenkaan voi pakottaa, ja joskus puolison lapsen rakastaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

"Me kaikki välitämme toisistamme ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Sannan lapset olivat pieniä, kun aloimme seurustella. Minulla on heihin hyvin vahva tunneside, vaikka ei tietenkään täysin samanlainen kuin omiin lapsiini. Tarkoituksella en toimi koskaan eriarvoisesti, vaan kaikki ovat rakkaita", Numminen sanoo.

Joskus myös entisten puolisoiden välinen eripura voi hankaloittaa suhteen muodostamista lapsipuoliin.

"Ei ole lapsen vika, jos aikuinen näkee mielessään kumppaninsa ex-puolison aina katsoessaan tämän lasta. Silloin asia tulee purkaa jonkun luotetun aikuisen kanssa. Tällöin voi hyväksyä itsessään sen, että asia häiritsee, mutta pyrkiä silti toimimaan aikuismaisesti", Minna Oulasmaa sanoo.

"Meillä on ihannetilanne, kun välimme entisten puolisoiden kanssa ovat hyvät. Joskus jokin näkemysero lapsen toisen perheen kanssa voi ärsyttää, mutta lasten ei tarvitse tietää tällaisten asioiden olemassaolosta", Numminen toteaa.

Vaikka myös biologisia lapsia saatetaan kohdella epätasapuolisesti, uusperheessä epätasa-arvoinen kohtelu on yleisempää.

Parisuhde on uusperheen perusta

• Ottakaa toisenne sellaisina kuin olette. Muistakaa, että lapsia tai ex-puolisoita ei voi irrottaa toisesta. Lapsettoman uusvanhemman tulee saada harjoitella lapsiperheen arkea rauhassa. Hän tarvitsee myös aikaa olla täysin "lapseton".
• Varatkaa aikaa parisuhteelle, sillä se on uusperheen perusta. Olisi tärkeää, että ero olisi käsitelty ennen uuden perheen perustamista. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä rakastumista ei voi ajoittaa.
• Luokaa omat sääntönne. Yhteiset, juuri uudelle perheelle sovitetut pelisäännöt tekevät kaikkien perheenjäsenten elämästä selkeämpää.
• Olkaa sosiaalisia. Tukiverkosto on tärkeä. Pyytäkää sukulaisia auttamaan lasten hoidossa. Uusperheellisiltä ystäviltä saa vertaistukea.
• Antakaa aikaa itsellenne. Uusperheen muodostaminen kestää kauemmin kuin ydinperheen. Toisille voi sopia paremmin kaksi kotia ja seurustelusuhde.

Viisi faktaa uusperheestä

• Vuonna 2012 Suomessa oli 53 000 uusperhettä. Luvut eivät ole täysin luotettavia, sillä esimerkiksi vuoroviikkoasumista ei tilastoida todenmukaisesti, koska lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa mutta asua kahdessa.
• Noin 10 prosenttia suomalaislapsista elää uusperheessä. Uuden sosiaalisen vanhemman saaneita lapsia on seitsemän prosenttia. Kolme prosenttia lapsista on syntynyt uusperheeseen.
• Ydinperhe on yleisin perhemuoto. Uusperheitä on noin 15 prosenttia kaikista suomalaisista perheistä. 
• Harvinaisimpia ovat uusperheet, joissa asuu sekä kummankin uuspuolison omia että parin yhteisiä lapsia.
• Uusperheissä erotaan useammin kuin ydinperheissä.