”Välttelen kaikin keinoin ruokahävikkiä”, sanoo kirjailija Sirpa Kähkönen

”Olen aamuvirkku. Herään ilman herätyskelloa hyvinkin aikaisin, viimeistään kuudelta.

Aamuni alkaa kahvilla. En käynnisty, jos en saa espressopannullistani. Ostan Ympyrätalon S-marketista laadukasta kahvia, joka noudattaa reilun kaupan sertifikaatin vaatimuksia erityisen tarkkaan. Kahvi paahdetaan Bretagnessa, ja yrityksen palveluksessa työskentelee yli 70 kehitysvammaista työntekijää. Koko tuotantoketju pystytään jäljittämään tarkasti aina kahvipapujen viljelijään asti. Toki kahvi on kalliimpaa kuin monet muut, mutta olen antanut itselleni luvan satsata siihen, koska asun yksin ja kulutukseni on maltillista – aamukahvin jälkeen en juo kahvia enää kotona.

Juon kahvini pohjanmaalaisella, luomukaurasta valmistetulla kauramaidolla, jonka tuotannossa on hyödynnetty tuulivoimaa.

Asun Kalliossa, ja kulutuksessani näkyy voimakkaasti helsinkiläinen ekologinen hifistely. Ennen Kalliota asuin 17 vuoden ajan ekoalueella Helsingin Viikissä, joten asenne on jo vanhempaa perua. Olen tullut ympäristöasioista tietoisemmaksi eritoten 22-vuotiaan tyttäreni ansiosta. Hän opiskelee ja asuu omillaan.”

”Aamun tunnit ovat minulle parasta työaikaa. On ylellistä voida siirtyä aamutoimien jälkeen kotona työpöydän äärelle. Monelle tapa on tullut tutuksi koronapandemian myötä, mutta minulle se on ollut osa kirjailijan arkeani jo 30 vuoden ajan. En koskaan siirry koneelle yöpuvussani. Pukeudun ja saatan sipaista hieman meikkiäkin kasvoilleni. Se on minulle merkki työnteon alkamisesta.

Työ vie minut helposti mukanaan, mutta pidän lounastauon ja iltapäivällä syön työn lomassa välipalaa: mandariineja, kuivattuja karpaloita ja pähkinöitä. Hedelmät tuntuvat virkistävän aivojani.

Kirjoittajan työssä tekstin tuotanto alkaa väkisinkin jossain vaiheessa hiipua. Silloin on hyvä hetki lähteä kävelylle.”

”Käyn kaupassa melko usein, parin päivän välein. Asun yksiössä, ja minulla on pienehköt säilytystilat.

Pyrin ostamaan kerralla vain sen, mitä sillä hetkellä tarvitsen. Minua harmittaa, että monien ruokien pakkauskoot ovat yksin asuvalle aivan liian suuria. Välttelen kaikin keinoin ruokahävikkiä. Tuntuu hirvittävältä ajatukselta heittää ruokaa roskiin.

Yritän valita tuotteet ekologisuutta silmällä pitäen. Käytän ruoanlaitossa paljon juureksia ja mahdollisimman lähellä tuotettuja aineksia.

Etenkin juuri nyt pandemian kurittamien yrittäjien tukeminen on tärkeää. Valitsen kotimaista aina, kun se on mahdollista. Jos emme tue oman maamme tekijöitä, niin kuka sitten?”

”Valitsen kotimaista aina kun se on mahdollista.”

”Syön pääasiassa kasvisruokaa ja kalaa. Minulla on muutama vakioruoka, joiden valmistaminen käy nopeasti. Erilaiset wokit sekä viljanjyvät tai riisin ja vihanneksen yhdistävät kalakulhot ovat näppäriä.

Usein oikaisen vihannesten pilkkomisen ostamalla pakastealtaasta valmiita kasvissekoituksia.

Tein hiljattain kalahyllyltä löydön: mehevän ja murean Järkisärki-kalatuotteen. Nautin siitä, että roskakalana pidetystä särjestä on onnistuttu valmistamaan niin maukasta ja gourmet-henkistä ruokaa. Lasipurkkiin pakattu tuote sopii yksin asuvalle, koska se säilyy pitkään.”

”Varsinaista kirjoitustyötä pystyn tekemään kerrallaan neljästä viiteen tuntia. Päivittäisten sähköpostien vastailemiseen menee oma aikansa, ja työpäiväni päättyy usein viiden tai kuuden aikoihin.

Ennen koronaa olin hyvin aktiivinen kulttuurin kuluttaja ja kävin tiuhaan teattereissa, taidenäyttelyissä ja elokuvissa. Olen yrittänyt pitää kiinni sosiaalisista suhteista ja tavata ystäviäni korona-aikanakin, sillä muuten elämäni olisi valtavan yksinäistä.

Olen havainnut, että paras konsti päästä tapaamaan tytärtäni on ehdottaa ruokailua ravintolassa – minun piikkiini.”

”Iltaisin luen paljon, mutta ammattini vuoksi lukeminen on minulle enemmän työtä kuin huvia. Olen viehättynyt sarjakuvista ja japanilaisista manga-piirretyistä. Viihtymistarkoituksessa kuvan ja sanan liitto kiehtoo minua.

Koronan vuoksi iltoihin ajoittuvat kirjailijavierailut ja -esiintymiset ja työmatkat ovat jääneet kalenteristani pois. Nyt iltani muistuttavat 70-luvun aikaa, sillä kuuntelen iltaisin paljon musiikkia. Saatan kuunnella klassisen musiikin teoksia pitkään ja keskittyneesti. Loikoilen vuoteella ja antaudun Bachin tai Mozartin teosten vietäväksi.”