Energiatehokkaan rakennuksen ala- ja yläpohja sekä ulkoseinät ikkunoineen ja ovineen muodostavat lämmöneristävän vaipan. Kunnollinen vaippa on ulkopuolelta tuulenpitävä ja sisäpuolelta ilmanpitävä. Vaippaa on vaikea parannella rakentamisen jälkeen, mutta vanhojen talojen huonoa eristävyyttä on toisinaan välttämätöntä paikkailla. Hyvä lämmöneristys pienentää lämmityskuluja ja estää kylmiä lattioita. Koska kylmä ilma painuu alaspäin, huonon eristyksen tuntee lattiantasossa.
Eristekerrosten riittävät vahvuudet:
Ilmatiivis rakenne
Energiatehokkaan kodin rakenteet ovat ilmatiiviit. Rakenteiden läpi ja liitoksista virtaava vuotoilma vaikuttaa merkittävästi talon energiankulutukseen. Ilmatiiviys mitataan tekemällä sisä- ja ulkotilojen välille paine-ero, josta saadaan tulokseksi ilmatiiviysluku eli n50-luku. Luku paljastaa, kuinka moninkertainen määrä ilmaa vuotaa rakennuksen läpi sen ilmatilavuudesta.
Ilmatiiviysluvun yksikkö on 1/h eli kertaa tunnissa. Mitä pienempi luku on, sitä tiiviimpi rakennus on. Hyvä ilmatiiviysluku on 1,0 1/h tai pienempi. Perinteisellä tavalla rakennetuissa taloissa luku on noin 4,0 1/h tai suurempi. Passiivitaloissa arvo voi olla jopa 0,6 1/h.
Sisäilman laatu
Hyvä sisäilma saadaan aikaan riittävällä ilmanvaihdolla. Vaatimukset täyttyvät, jos ilmatiiviysluku on 2,0 1/h. Energiatehokkaasti rakennettu talo voi tarvita tiiviytensä takia koneellisen ilmanvaihdon, joka poistaa sisäilman epäpuhtaudet ja kosteuden ja puhaltaa tilalle raitista ilmaa. Ulkoa tuleva ilma kulkeutuu lämmön talteenottolaitteeseen, jossa ilma lämmitetään poistoilman lämmöllä ennen huonetiloihin siirtymistä.
Ilmatiiviysluvun pieneneminen yhdellä pykälällä vähentää energiankulutusta noin kuusi prosenttia.