Pikkutyttönä minusta oli hauskaa juoksennella lankatehtaan pitkillä käytävillä tai lajitella värikkäitä lankakeriä. Kasvoin osaksi Novitaa. Isoisältä kuulin monta tarinaa yrityksen alkuajoista. Silloin vanhan tehtaan ympäristö Helsingin Lauttasaaressa oli ollut pelkkää perunapeltoa, ja jokainen työntekijä oli saanut siitä oman 'perunaoptionsa'. Kahdeksanvuotiaana kirjoitin kouluaineeseen, että minusta tulee isona Novitan toimitusjohtaja.
Kirjoitin kouluaineeseen, että minusta tulee isona Novitan toimitusjohtaja.
Valmistuin ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta, ja syvensin opintojani Berkeleyn yliopistossa Yhdysvalloissa. Tuolloin neulominen oli kaikkea muuta kuin muodikasta. Novitan sukkalangatkin olivat lähinnä harmaan eri sävyjä. Silti näin tulevaisuuden Novitalla täynnä mahdollisuuksia. Minun oli vain ensin vahvistettava siipiäni muualla, jotta voisin jatkaa uskottavasti karismaattisen isäni elämäntyötä.
Käytännön liiketalouskouluni kävin globaalin amerikkalaisen kosmetiikkayrityksen markkinointijohdossa. Viisi vuotta Revlonilla antoivat minulle vahvan pohjan. Sain myös kokea miltä tuntuvat pörssiyrityksen kvartaaliajattelun paineet.
Kun isä kysyi vuonna 1998, eikö olisi jo aika palata Novitaan, en epäröinyt hetkeäkään.
Kun isä kysyi vuonna 1998, eikö olisi jo aika palata Novitaan, en epäröinyt hetkeäkään. Paloin innosta tarttua tehtävään. Olin myös oivaltanut, että meikeillä ja langoilla on yllättävän paljon yhteistä: molemmat toteuttavat unelmia ja molemmat elävät väri- ja muotitrendien syklissä.