Luonto pyrkii hyödyntämään aina kaikkia sen käytettävissä olevia resursseja, minkä vuoksi elämää on ihan kaikkialla. Luonnon ravintoketjussa kehittyneemmät eliöt käyttävät kehittymättömämpiä ravinnokseen, ja eri lajit kilpailevat näistä olemassa olevista ruokavarannoista kaikkialla.
Pohjoisessa on talvella vain vähän ruokaa, ja olotkin ovat vaikeat. Osa lajeista, kuten metso ja hömötiainen, on sopeutunut elämään näissä niukoissa ja hankalissa oloissa. Jaettavaa ravintoa on kuitenkin niin vähän, ettei luonto pysty pitämään hengissä kuin pienen joukon lintuja. Siksi iso osa linnuista joutuu lähtemään kohti etelää.
Kesällä päivä pitenee ja sää lämpenee Suomessakin. Tällöin myös ruokaa on tarjolla runsaasti varsinkin hyönteisiä syöville linnuille. Sitä vastoin lämpimissä maissa ravintotilanne saattaa samanaikaisesti heiketä vallitsevan kuumuuden ja kuivuuden vuoksi.
Luonnon eläinten tarve käyttää vapaita resursseja on synnyttänyt muutoksi kutsutun liikkeen, jossa linnut saapuvat pesimään pohjoiseen silloin, kun olosuhteet ovat siellä suotuisimmat ja palaavat talveksi alueille, joissa ruokaa riittää paremmin.
