Suomalaisten perheiden kirjo on valtavan moninainen. On eronneita yhteishuoltajia, uusioperheitä, sateenkaariperheitä ja paljon yhden vanhemman perheitä. Yksinkin pärjää, ja hyvinkin. Erityisesti kun apuna on hyvä tukiverkosto ja vertaistuki.
Tukiverkosto on kullanarvoinen
Virpi Mäkelä tiesi haluavansa perheelliseksi. Sopivassa iässä näytti kuitenkin siltä, että perhe ei ole syntymässä perinteisellä tavalla. Hän aloitti prosessin lapsen adoptoimista varten.
"Adoptio tuntui minulle sopivimmalta tavalta saada lapsi", Virpi Mäkelä kertoo. Hän sai perheekseen kaksi poikaa, ensimmäinen saapui 5-vuotiaana ja nuorempi 2-vuotiaana. Molemmat pojat ovat kotoisin Pietarista ja ovat nyt 17- ja 12-vuotiaita.
Adoptioprosessi sujui valtaosin samalla tavalla kuin pariskunnan adoptoidessa, tulevan vanhemman tilanteesta kyseltiin tarkasti. "He tarkistivat muun muassa, että minulla on työpaikka ja että talouteni on kunnossa. Myös tukiverkostosta kysyttiin."
Tukiverkoston olemassaolo onkin ollut ehdottoman tärkeää. Mäkelä kertoo, että ilman läheisten tukea yksin adoptoiminen ei olisi ollut mahdollista. "Kysyin etukäteen sisariltani ja vanhemmiltani, voivatko he olla apunani lasten hoitamisessa. He kannustivat minua, lupasivat auttaa ja ovat myös lupauksensa pitäneet."
Yksinhuoltajuutta suunnittelevien kannattaa suhtautua avuntarjoajiin terveellä kriittisyydellä. "Ystävillä on varmasti hyvää tahtoa, mutta vaatii paljon, että he voisivat todella sitoutua toisen lapsen hoitamiseen. Elämäntilanteetkin muuttuvat."
Myöskään nykyinen työpaikka toistuvine työmatkoineen ei olisi tullut kysymykseen ilman sukulaisten apua. Vanhemmat tai sisko asuvat poikien kanssa Mäkelän ollessa matkalla. "Aivan yksin en tässä kaikessa olisi pärjännyt."
Helppo arki
Mäkelöillä on ollut arjen apuna au pair ja siivooja. Tukiverkoston läheiset ovat auttaneet lasten hoidossa ja kasvatuksessa, eivät kotitöissä.
"Neuvoni muille yksinhuoltajille on, tehkää arki mahdollisimman helpoksi", Virpi Mäkelä painottaa. On hyvä, jos koulu on lähellä, eikä lapsia tarvitse kuljettaa. Valmisruoasta ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa, ellei nyt itse nauti gourmet-kokkailusta.
"Minulle tärkeitä asioita ovat lapset ja työ. Muuten ei ole niin tarkkaa, onko kotona aina siivottu tai ovatko paita ja sukat samaa sävyä. Pitää hyväksyä, että aika ei vain riitä mihinkään ylimääräiseen."
Mäkelä ei ole tarvinnut toista aikuista kustannusten jakamiseen, mutta kun lapsilla on ollut hankaluuksia, on hän toisinaan kaivannut vierelle toista aikuista huolia jakamaan. "Onneksi läheiseni auttavat kaikissa asioissa."
Virpi Mäkelä on saanut vertaistukea muilta Venäjältä adoptoineilta vanhemmilta. "Adoptiolapsilla on tietenkin aivan omanlaisensa tausta ja tilanne. Sillä ei välttämättä ole merkitystä, montako kappaletta vanhempia lapsella tällä hetkellä on."
"Tehkää arki mahdollisimman helpoksi."