Ei ole liioiteltua sanoa, että Kesälahden Pyhäjärvellä tottuneesti ahventa fileoiva suomalainen Matti on kuin italialainen nonna, joka pyörittää fusilli-pastarullia 40 vuoden kokemuksella. Yhtä hämmästyttävät taidot mateilla ja nonnilla.
Matti saattaa perata ahvenen suomustamalla eli raapii ensin suomut pois, tyhjentää sitten mahan ja kidukset ja jättää nahan kaloihin. Hän tietää, että iäkkäämmät ihmiset pitävät ahvenesta nahkoineen kun taas nuoremmat tykkäävät syödä kansalliskalamme fileoituna ilman ruotoja ja nahkaa. Seisopa hetki Matin vieressä, niin hän selittää, miksi ahvenfilee on kallista: sen fileoiminen on työlästä.
Hetken päästä Matti vuoraa ahavoituneen paistinpannun voilla, asettelee pienet fileet vierekkäin tirisemään ja ennen kuin vieras ehtii sanoa mitään, julistaa: “Parempaa ei ole.”
Ahven on kotipaikkauskollinen, omien sukulaistensa nurkissa viihtyvä kala.
Ahvenfileissä on jotakin niin syvällisen suomalaista, että ei yllätä, että myös ahven on kotipaikkauskollinen, omien sukulaistensa nurkissa viihtyvä kala. Se on myös utelias veijari, joka helposti lähtee seuraamaan perämoottorin hyrinää ja nuuskii katiskan jokaisen nurkan. Siksi sitä onkin niin helppo kalastaa.
