1. Vastuu

Lapsilla on nykyään valtavasti oikeuksia, ja pitääkin olla. Vanhempien tulisi kuitenkin opettaa, että oikeuksiin liittyy aina myös vastuuta.

Kouluikäisen lapsen harrastukset voivat viedä perheessä paljon aikaa ja rahaa. On hyvä, jos koululainenkin tekee jotain sen eteen, että hänen harrastuksensa mahdollistuu. Koulun jälkeen voi esimerkiksi tyhjentää astianpesukoneen tai viedä roskat. Silloin ne kotityöt ovat pois vanhemmilta, ja he ehtivät paremmin viedä lasta harrastuksiin. Lapselle piirtyy syy-seuraussuhde: täytyy tehdä joitan saadakseen jotain.

Lapsen pitää mielestäni tehdä kotitöitä myös ilman korvausta, kuten viikkorahaa. Minulla nousee sormi pystyyn, jos vanhempi kertoo, että lapsi saa 50 senttiä jokaisesta haalarin nostamisesta naulaan. Ennemmin kannattaa pyrkiä yhteishenkeen perheenä. Kun kaikki tekevät jotain, jää aikaa myös kivan tekemiseen.

2. Oikeudenmukaisuus

Etenkin isät ovat kiittäneet Supernanny-ohjelman myötä minua siitä, että lasta saa vielä komentaa ja ääntä saa käyttää. Kyllä! Lapsen pitää saada se viimeinen raja, että sanotaan tiukasti. Se ei hajota ketään.

Komentamiseen pitää silti liittyä oikeudenmukaisuus. Kun hermostuu, ei pidä lyödä isolla kirveellä ja uhkailla, että nyt et saa kuukauteen karkkipäivää tai saat kotiarestia kaksi viikkoa. Jos etukäteen ei ole puhuttu teon seurauksista, vanhemman on hyvä rauhoittua ensin hetki. Sitten voi miettiä, mitä tästä seuraa.

3. Maalaisjärkisyys

Se saamarin sama jauhelihakastike. Olisi tärkeää, että perheessä syötäisiin yhdessä muutaman kerran viikossa. Ruokapöydän ääressä tapahtuu paljon sitä tavallista, mitä tarvitsemme. Pystymme yhdessä haistamaan, maistamaan, tuntemaan ja kuulemaan toisemme perheenjäseninä.

Ruokapöydässä vanhempi voi skannata, missä lapsi menee juuri nyt. Jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija, ja sitä asiantuntijuutta voi saada vain maalaisjärkisellä yhdessä olemisella. Nykyarjessa se ei välttämättä ole mahdollista joka päivä, mutta laatuaikaa ei voi olla vain viikonloppuna.

4. Tylsyys

On ihana hetki, kun lapsi sanoo ”mulla on tylsää”. Toivon sitä lausetta, sillä silloin voin sanoa, että mene maton reunalle istumaan ja roikottele jalkojasi. Kukaan ei istu siinä pitkään. Ei mene kauaa, kun kotoa alkaa kuulua kolinaa tai lelukorin penkomisen ääniä. Lapsi tutkii, mitä tekisi.

”Kun lapsi sanoo ’mulla on tylsää’, se on ihana hetki.”

Mielikuvituksen käyttö tapahtuu tylsyyden kautta. Joskus lasta pitää auttaa käyttämään mielikuvitustaan, jos hän ei vain keksi tekemistä ja on kiukkuinen. Silloin isä tai äiti käyttää pari minuuttia ja alkaa itse piirtää. Kyllä lapsi tulee siihen mukaan.

Sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot ovat yhteydessä mielikuvitukseen. Siksi sen taidon opettaminen lapselle on äärimmäisen tärkeää.