Yhteishyvän juttusarjassa tavataan S-ryhmän pomoja lounastreffeillä. Tällä kertaa kiperiin kysymyksiin vastaa vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa.
Olet ollut S-ryhmän vastuullisuusjohtajana pian kolme vuotta. Mitä työhösi kuuluu?
Olen päivittäin tekemisissä vastuullisuus-ohjelmamme teemojen eli kestävän kuluttamisen, luonnonvaroja kunnioittavan kestävän kasvun sekä yhdenvertaisuuden edistämisen kanssa. Työni on merkityksellistä, koska olemme tekemisissä isojen asioiden kanssa. Puhun paljon päättäjien ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa ilmastonmuutoksesta ja vastuullisuudesta.
Kun työpaikallasi puhutaan vastuullisuudesta, mitä sillä tarkoitetaan?
Vastuullisuuteen liittyy vastuu ihmisistä, ympäristöstä ja hyvästä taloudenpidosta. Se on meille kokonaisvaltainen ajattelumalli. Yhteiskunnallinen roolimme on meille tärkeä. S-ryhmän tarkoitus on sloganimme mukaisesti tehdä yhdessä Suomesta parempi paikka elää.
Se vaihtelee, mihin vastuullisuusasioihin milloinkin keskitymme. Isot kysymykset ilmastonmuutoksesta ovat olleet pitkään agendalla, mutta viime aikoina omavaraisuus ja kotimaisuus, huoltovarmuus ja ruoan hinta ovat nousseet enemmän esille.
Kännykkäsi taustakuvassa ovat Nelson Mandela, Mahatma Gandhi ja Leo Tolstoi. Miksi juuri he?
Jotta muistaisin pitää heidän oppinsa mielessäni joka päivä. Tolstoi sanoi, että ”kaikki haluavat muuttaa maailmaa, mutta kukaan ei halua muuttaa itseään”. Se korostaa ajatusta, että muutos lähtee aina yksilöstä. Mandela taas puhuu sen puolesta, että on helpompi rakastaa kuin vihata. Räyhääminen ei auta, vaan kaikki hyvä tapahtuu positiivisen kannustamisen kautta. Gandhi puolestaan kehottaa pitämään ajatuksen kirkkaana niin, ettei päästä oman pään sisälle minkäänlaista rapaa muilta ihmisiltä.
”Räyhääminen ei auta, vaan kaikki hyvä tapahtuu kannustamisen kautta.”
Onko sinulla ilmastopaheita?
Yksi ”vastuullisuusrikoksistani” on se, että kuljen 45 minuuttia kestävän työmatkani dieselautolla. Onneksi mahdollisuus etätöihin on nykyään lisääntynyt.
Lisäksi ostan aina auton tunteella. Olemme tosin jutelleet mieheni kanssa, että käytämme ensin tämän auton loppuun ja sitten pohdimme, voisiko seuraava olla sähköauto.
Työkaverit kertovat, että lounaalla valitset aina leipäkorista kannikat.
Kyllä, sillä pelkään, että joku heittää ne pois. Syön kannikat vähentääkseni hävikkiä.
Kotona valmistan ruokien jämistä erilaisia kasvissosekeittoja tai paistoksia. Mummoni ja äitini opettivat välttämään ruokahävikkiä. Perheemme oli vähävarainen, eikä ruokaa koskaan saanut heittää roskiin.
Olet sanonut, että vastuullisuusväki unohdetaan yrityksissä helposti. Miksi teidät on tärkeää muistaa?
Muutoksiin tarvitaan lainsäätäjiä ja yksittäisten ihmisten tekoja, mutta isot ratkaisut tehdään yrityksissä. Jos vastuullisuus ei ole mukana yrityksen strategiassa, se ei näy myöskään toiminnassa.
Toivon, että tulevaisuudessa yrityksissä ei tarvittaisi erillisiä vastuullisuusosastoja vaan nämä asiat kuuluisivat jo lähtökohtaisesti jokaisen työnkuvaan ja kaikkien osa-alueiden toimintaan.
Sinulla on 18-vuotias tytär. Mitä olet opettanut hänelle?
Olen kehottanut häntä käyttämään asiat loppuun ennen kuin heittää ne pois. Olen myös opettanut välttämään turhuutta. Toisaalta pitää muistaa myös pitää hauskaa eikä ahdistua maailman tilanteesta liiaksi.
Luotat siihen, että isotkin kriisit ratkaistaan. Mikä saa sinut uskomaan tulevaisuuteen?
Kaikki on ratkaistavissa, vaikka monissa asioissa muutosten tekoon onkin kiire. Lannistuminen ei auta, toiminta kylläkin. Me ihmiset olemme saaneet kaiken tämän aikaan, joten kyllä me ongelmat saamme ratkaistuakin.
”Me ihmiset olemme saaneet kaiken tämän aikaan, joten kyllä me ongelmat saamme ratkaistuakin.”
Jos yritys lipsuu vastuullisuusohjelmastaan, some kohisee ja maine kärsii. Miten maine korjataan?
Olemalla rehellinen ja kertomalla suoraan, että tällä kertaa tavoitteisiin ei päästy. Ihmiset ymmärtävät ja antavat anteeksi, jos kunnianhimoinen tavoite käy mahdottomaksi maailman myllerrysten vuoksi. Epärehellisyys tai tietojen pimittäminen ei ole hyväksyttävää.
Kannat kortesi kekoon myös WWF:n hallituksessa. Mitä tämä vapaaehtoistyö antaa sinulle?
Hyviä keskusteluja siitä, minkälaisia asioita pitäisi pyrkiä edistämään. Se on arvokasta ajatustenvaihtoa. Tiedän myös tekeväni töitä tärkeiden asioiden parissa.
Olet asunut pariin otteeseen ulkomailla. Mitä se on opettanut sinulle?
Se on lisännyt ymmärrystä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Pietarissa etiikkani törmäsi paikallisen toimintakulttuurin kanssa ja vahvisti omaa tapaani toimia. Venäläiseen autoritääriseen johtamiskulttuuriin kuului tietynlainen tiukkuus ja epäkohteliaisuus alaisia kohtaan. Itse kannatan pohjoismaista tasa-arvoista meininkiä.
Nyt asut Vanhassa Porvoossa. Ärsyttävätkö pihallasi parveilevat turistit?
Ennemminkin he ovat hauskoja ja ihaniakin. Kaikki eivät vain ymmärrä, että Vanhassa Porvoossa myös asutaan.
Millaisia haasteita olet onnistunut ratkomaan työssäsi?
Kun aloitin vuonna 2020, suurin tehtävämme oli rakentaa uusi vastuullisuus-ohjelma ja asettaa tavoitteet vuoteen 2030 asti. Tärkeimpiä ovat ilmastokysymykset: energiatehokkuuden parantaminen ja päästöjen vähentäminen sekä luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Ohjelman käynnistäminen oli iso juttu.
S-ryhmässä on tehty vastuullisuustyötä pitkään. Minun oli hirveän helppo tulla tilanteeseen, jossa ei tarvinnut perustella kenellekään, että vastuullisuus on tärkeä asia.
