Onko suku pahin – neuvot kiperiin tilanteisiin

Miten päästä sopuun yhteisen mökin käytöstä?

"Meillä on sisarusteni kanssa yhteiskäytössä vanhemmilta peritty mökki. Pelisäännöistä on vaikea sopia – mielestäni kaikkien kuuluisi ottaa aktiivinen rooli huoltotöiden ja muiden töiden hoitamisessa. Tällä hetkellä me teemme mieheni kanssa suurimman osan, ja sisarukseni käyttävät mökkiä mielivaltaisesti kysymättä, miten hommia voisi jakaa. Keskustelua siitä, miten mökkivuoroja voisi jakaa, on mahdotonta käydä. Minut leimataan nipottajaksi ja sisarukseni väittävät, että haluan omia mökin."

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta:

"Sisarussuhde on yleensä ihmisen pitkäikäisin suhde. Välit voivat olla läheiset tai etäiset, mutta suhteeseen latautuu monesti ristiriitaisia tunteita. Veriside on vahva, ja sen koetaan velvoittavan yhteydenpitoon. Toisaalta kovin erilaiset tavat ja arvot ajavat erilleen.

Jokaisella sisaruksella on oma suhteensa mökkiin, ja toisten toiveita ja muistoja tulisi kunnioittaa. Jos töiden jakamisesta tulee riitaa, kannattaa tehdä vaikka paperille lista tarvittavista töistä ja sopia kirjallisesti, kuka vastaa mistäkin. Selvät pelisäännöt helpottavat yhteisen mökin käyttöä.

Jos sopiminen ei millään onnistu ja välirikko uhkaa, kannattaa miettiä, onko mökki välien katkaisun arvoinen vai kannattaisiko siitä luopua kokonaan."

Miten saada isovanhemmat kunnioittamaan lastenlasten kasvatusperiaatteita?

"Anoppini ei kunnioita perheemme sääntöjä. Meillä on sovittu esimerkiksi, että karkkipäivä on lauantaisin ja muulloin ei makeaa syödä, vaikka sitä olisi tarjolla. Lasten mummi tarjoaa aina salaa lapsille karkkia ja muita herkkuja. Hän ei varmasti tarkoita pahaa, mutta mielestäni meidän kasvatusperiaatteitamme pitäisi kunnioittaa. En itse uskalla ottaa asiaa puheeksi anopin kanssa, mutta puolisoni ei myöskään ole suostunut tekemään asialle mitään."

Pari- ja seksuaaliterapeutti Anja Saloheimo Väestöliitosta:

"Tässä tapauksessa puolison tulisi ottaa asia vanhempiensa kanssa puheeksi. Keskustelu pitää käydä rakentavassa hengessä, ei missään nimessä moittivaan sävyyn. Isovanhemmille voi sanoa, että arvostaa heidän rooliaan ja osallistumistaan lapsen elämään, ja toivoisi heiltä tukea tietyissä asioissa, joita lapselle kotona opetetaan.

Toki kannattaa myös pohtia omien kasvatusperiaatteidensa ehdottomuutta ja punnita, onko asia todella niin vakava, että se kannattaa ottaa puheeksi, jos vaarana on, että isovanhemmat pahoittavat mielensä."

Miten suhtautua henkisesti kuluttavaan sukulaiseen?

"Äitini on todella negatiivinen ihminen ja haluaa tartuttaa sen muihinkin. Hänellä on tapana arvostella miestäni kovin sanankääntein ja muutenkin puuttua elämäämme. Hän haukkuu myös sukulaisiamme minulle, enkä jaksaisi kuunnella, kun itse olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Äitini heittäytyy marttyyriksi heti, jos en halua tavata häntä, ja syyttää kiittämättömyydestä ja itsekkyydestä."

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta:

"Perhettään ei voi valita, ja väkisinkin sukulaisissa on erilaisia ihmisiä. Aikuinen lapsi voi itse harkita, kuinka paljon aikaa haluaa viettää vanhempiensa kanssa. Jos äiti myrkyttää ilmapiiriä asenteellaan, ei kannata ehkä mennä koko kesälomaksi mökille hänen kanssaan.

Kunnioittava suhde vanhempiin on hyvä säilyttää, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Tällaisessa tilanteessa puhuminenkaan ei välttämättä auta, sillä todennäköisesti äiti loukkaantuisi siitä. Kannattaa siis kuunnella itseään ja miettiä, miten paljon jaksaa ja haluaa kohdata kuluttavaa sukulaista."

Miten sopia lasten kasvatusperiaatteista puolison kanssa?

"Meillä on mieheni kanssa erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Hän on ylivarovainen ja ankara, kieltää lapsilta esimerkiksi usein leikkejä, jotka minun mielestäni ovat hyväksi lasten luovuudelle. Asiasta on vaikea puhua ilman riitaa ja syyttelyä. Mieheni mielestä minä olen liian lepsu kasvattaja."

Pari- ja seksuaaliterapeutti Anja Saloheimo Väestöliitosta:

"Tärkeintä on, että näkemyseroja ei puida lasten kuullen. Jos keskustelu on hankalaa, voi olla hyvä pyytää tilanteeseen kolmas osapuoli. Esimerkiksi perheterapeutin kanssa keskustelemisesta voi olla apua. Kasvatukseen liittyvät periaatteet tulevat monesti syvältä, omasta perheestä ja lapsuudesta, eikä niitä välttämättä ole helppoa kyseenalaistaa.

Tässä tapauksessa molempien täytyy olla valmiita kompromisseihin. Toista ei saa syytellä, ja lasten nähden tulee seistä toisen vanhemman takana, vaikka tämä toimisi eri lailla kuin itse jossain tilanteessa."

Miten ottaa suvun alkoholinkäyttö puheeksi?

"Vuosia jaksoin sietää alkoholisti-isääni, mutta noin vuosi sitten pistin välit poikki hänen kanssaan. Hänen suvussaan on muutenkin tapana juoda runsaasti ja olla humalassa lasten nähden. Itse en sellaista hyväksy, ja on sääli, että lapsemme kummi, minun veljeni, on kaikissa juhlissa aina sellaisessa kunnossa, että hävettää. Suvussamme ei ole tapana puhua mistään, ja esimerkiksi isäni alkoholismi on aina ollut tabu. En haluaisi katkaista välejä muuhun sukuun, mutta en toisaalta myöskään halua heidän juopotteluaan osaksi perheeni elämää."

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta:

"Runsas alkoholinkäyttö ei yleensä lopu itsestään. Asia kannattaa ottaa puheeksi, jos se häiritsee. Tyypillistä on, että runsaasti alkoholia käyttävä läheinen suuttuu tai loukkaantuu puuttumisesta eikä itse näe ongelmaa. Pelkkä puhuminen harvoin riittää ratkaisemaan päihdeongelmaa, vaan usein tarvitaan ammattilaisen apua.

Jos suvussa on tapana juoda runsaasti, eikä alkoholin käyttöä suostuta vähentämään, voidaan sopia esimerkiksi, etteivät aikuiset ole humalassa silloin kun lapsia on paikalla."

Miten ottaa puheeksi puolison sukulaisen rahankäyttö?

"Vaimoni veli on lainannut vaimoltani ja heidän vanhemmiltaan suuria summia rahaa eikä käsittääkseni maksanut mitään takaisin. Häneltä on aina rahat loppu, eikä hän koskaan osallistu yhteiselle kesäpaikalle tehtäviin hankintoihin tai muihin yhteisiin kuluihin. Veli on ollut työttömänä pitkään, mutta ei ole missään vaiheessa muuttanut kulutustottumuksiaan. Vaimoni ei siedä yhtään, jos kritisoin veljeä, vaan loukkaantuu ja pitää minua kylmänä ihmisenä."

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta:

"Rahankäyttöön liittyvät erimielisyydet ovat ikuisuusongelma perhesuhteissa. Asiasta voi olla vaikea puhua ilman, että joku kokee tulevansa syytetyksi. Yhteisten hankintojen laskut kannattaa jakaa suoraan tasan kaikkien kesken, eikä niin, että yksi maksaa ja jää odottamaan muiden osuuksia.

Puolison tunteita täytyy kunnioittaa, hän ei varmaankaan näe tilannetta samoin kuin miehensä. Parisuhteen myötä syntyy suhde myös uuteen sukuun, ja se tuo aina jännitteitä. Toisen perheen tavat voivat erota omista, ja varmaan jokainen joutuu tekemään kompromisseja joissain asioissa. Vaikka puolison perheen toimintakulttuuri harmittaisi, kannattaa muistaa, mikä rikkaus on päästä osaksi myös muunlaista yhteisöä kuin mihin on omassa kodissaan tottunut."