”Välillä ollaan läsnä omana itsenä, välillä törmäillään seiniin” – Sairaalaklovnit ovat tilanteiden aistimisen mestareita

Klovnien tehtävä ei aina ole olla hauska, vaikka heidän metodeihinsa kuuluvatkin improvisaatio, hölmöily ja taikatemput. Tärkeintä on olla läsnä.

”Alussa on tyhjä tilanne, jossa kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Joskus vain jutellaan ja siitäkin voi kasvaa jotakin enemmän”, Joona kertoo.

Elina sanoo, että tyhjyys on hedelmällinen tila, jonka jälkeen voi päästä lentoon.

”Usein naurattaa, kun tilanteen ratkaisemisesta uskaltaa päästää irti.”

Elina ja Joona hakeutuivat sairaalaklovneiksi, koska he halusivat työhönsä toisenlaista, syvempää sisältöä. Joona sanoo myös kyllästyneensä perinteiseen asetelmaan, jossa teatterin tekijät ja katsojat ovat erillään eikä vuorovaikutusta tapahdu.

”Nyt tilanne on kaksisuuntainen. Esiintyjinä pyydämme lapselta joka kerta luvan, saammeko alkaa kehittää välillemme jotakin”, Joona kertoo.

Aiemmin sairaalaklovnit piipahtivat pareittain osastoilla, mutta nykyisin heitä otetaan enemmän mukaan toimenpiteisiin, ja myös yksittäin. Selkeä muutos työnkuvassa tapahtui kolmisen vuotta sitten.

Hoitohenkilökunnan mielipiteitä on kuunneltu tarkkaan sen suhteen, missä tilanteissa klovnit voisivat olla mukana. Klovnitoiminnalla on sairaalan johdon vankka tuki, ja tiimityö on olennaista.

”Olemme samalla puolella miettimässä perheen parasta.”

”Olemme jo osa työyhteisöä, ja suhteet ovat tiiviit erityisesti leikkausosaston henkilökunnan kanssa. Olemme samalla puolella miettimässä perheen parasta”, kertoo Elina.

Kun lapselle tehdään toimenpiteitä, klovnin läsnäolosta on usein hyötyä. Hän pystyy näkemään lapsesta eri asioita kuin lääkäri, ja koska klovnin rooli on lääkäriä rennompi, hän voi keventää tunnelmaa.

”Henkilökunta voi halutessaan lähteä mukaan leikkiin, jonka klovnit ovat aloittaneet. Niin käykin välillä, kuten hiljattain 3-vuotiaan tytön kanssa, jonka laululeikin taustakuoroon yhtyivät leikkaussalissa kaikki.”

Tärkeintä klovnin työssä on toisen ihmisen kunnioitus.

”Ketään ei saa loukata ja tilannetta pitää aina kunnioittaa”, tiivistää Joona.

Klovnit myös osaavat poistua tilanteesta pienimmästäkin vihjeestä.

”Ketään ei saa loukata ja tilannetta pitää aina kunnioittaa.”

Vaikka sairaalaklovneilla on roolinimet, heidän roolinsa eivät ole lukkoonlyötyjä. Elina kertoo, että Helli Hykkyrässä hän sekä liioittelee että vähättelee omia piirteitään ja reaktioitaan.

”Klovnin esittävyyden taso aaltoilee. Välillä ollaan läsnä omana itsenä, välillä törmäillään seiniin. Työssä on erilaisia kerroksia.”

Aika usein klovneilla ei ole yhteistä kieltä lapsen kanssa. Silloin käytetään klovneriaa ja fyysistä tekemistä, jotka ovat maailmankieliä.

Lastensairaalan potilaista osa on teinejä ja nuoria aikuisia, mutta heistäkin aika moni antaa klovnille mahdollisuuden.

”Olennaista on heidän oma halunsa lähteä leikkiin mukaan”, sanoo Joona.

Pelkkää hauskanpitoa työ ei ole. Eteen tulee väistämättä vaikeita asioita ja raskaita hetkiä, kun työtä tehdään vakavasti sairaiden lasten kanssa. Mikä silloin auttaa klovneja jaksamaan?

Ainakin elämänkokemus ja oma ammattitaito.

”Ammattitaidosta saa suojaa vaikeisiin tilanteisiin, ja sen avulla niistä voi päästä eteenpäin”, sanoo Joona.

Elina kävi lapsena usein sairaalassa viihdyttämässä pikkuveljeään, joka sairasti paljon. Sairaalasta tuli osa perheen arkea. Silti klovnintyö vaikuttaa toki omaan itseen.

”Ihminen klovnin takana jää joskus väkisin vähän piiloon. Meillä on onneksi käynnistymässä erittäin hyvä työnohjaus. Saamme myös säännöllisesti klovnikoulutusta, joka antaa työvälineitä selvitä raskaista tilanteista klovnerian avulla”, Elina kertoo.

Klovnit myös kehittävät itse omaa työtään ja välit kollegoiden kesken ovat läheiset.

Joona ja Elina valmistautuvat tulevaan työpäivään meikkaamalla ja hassuttelemalla. Yksi nenä on kateissa, mutta varaneniä on rasiassa useita. Kasvomaskit vievät kasvoilta ilmeikkyyttä, mutta huulet rajataan ja punataan silti.

Eteen tulevat tilanteet ovat aina uusia. Aitous välittyy, ja leikki voi käynnistyä mistä vain. Parasta on, että se toimii kaksisuuntaisesti, myös lapsilta klovneille.

”Lapset ovat nerokkaita siinä, miten he osaavat käsitellä omaa tilannettaan. Siinä äimistyy itsekin”, sanoo Elina.

Kerran hän kohtasi alle kymmenvuotiaan tytön, joka oli ollut ratsastusonnettomuudessa. Hevonen oli pillastunut, ja tyttö sai jalkavamman.

”Aloimme leikkiä, että sairaalasängyn kaukosäädin on puhelin. Tyttö päätti soittaa puhelimella hevoselle. Hevonen oli puhelimessa pahoillaan tapahtuneesta, ja tyttö antoi sille anteeksi.”