Mikä siinä on, että persimonia ei tule napattua käteen ja puraistua kuin päärynää? Se tekee mieli kuoria (onnistuu parhaiten erityisellä tomaatinkuorimaveitsellä) ja paloitella.
Kannattaisi puraista, sillä persimon on makea mutta ei liian, vähän kuin herkullinen jättiluumu.
Ehkä pieni epäröinti persimonin seurassa johtuu siitä, että se on oikeastaan marja. Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, marja taas on mehevä hedelmä.
Persimon on kuin herkullinen jättiluumu.
Nimenkin kanssa menee sekaisin. Yhdessä kaupassa oranssi pallero on persimon, reseptissä sharon ja joskus kaki.
Sekoilu johtuu siitä, että persimonit tulevat Espanjasta, sharonit Israelista ja kakit Japanista. Ne ovat vain eri lajikkeita. Persimonit ja sharonit (toisin kuin kaki) maistuvat hyvältä, vaikka ne eivät olisi vielä pehmenneet.
Persimon on parhaimmillaan juustojen kanssa. Siitä voisi valmistaa persimonhilloa vuohen- tai sinihomejuuston kylkiäiseksi, mutta helpompaa on tehdä juustoinen persimonsalaatti vinegretten kera.
Talvellakin kannattaa syödä salaatteja, ja persimon sopii tarkoitukseen loistavasti. Sen hed...marjanliha on sopivan kiinteää eikä valu salaatin pohjalle kuten usein liian vetiset tomaatit.
Yhdistä persimonia vuohenjuustoon ja hunajaan.
Kokeilepa yhdistää persimonia vuohenjuustoon ja hunajaan.
Tai oikeastaan voit unohtaa salaatin ja syödä lautaselta lohkottuja persimoneja ja murustettua vuohenjuustoa, joiden päällä on hunajaa, oliiviöljyä, pippuria ja muutama tuore mintunlehti. Ja kappas: persimonsalaatti onkin "talven fetasalaatti".
Persimonissa on runsaasti kuitua, magnesiumia ja kalsiumia. Siksi sitä kannattaa käyttää myös aamusmoothieissa tai rahkan maustajana.
Älä säikähdä, jos persimonissa on ruskeita pisteitä.
Älä säikähdä, jos persimonissa on ruskeita pisteitä. Se kertoo vain, että marjan hiilihydraatit ovat muuttuneet sokereiksi ja siitä on tullut aivan erityisen makea.
