Deqo Moalin, 15, Laura Kiviluoma, 14, ja Åsa-Maria Wörlin, 13, sovittelevat essuja päälleen. He ovat juuri päässeet koulusta ja tulleet suoraan Haagaan nuorisotalolle.

”Oletteko käyneet käsienpesulla”, Lindberg kysyy.

”Ai niin”, Wörlin virnistää ja lähtee muiden kanssa saippuoimaan käsiään.

Kolmikko on kouluttautunut vertaisohjaajiksi, jotka järjestävät muille lapsille ja nuorille toimintaa nuorisotalolla.

Nutakeittiössä he auttavat kokkailussa ja huolehtivat ohjaajien avustuksella esimerkiksi siitä, että työskentely on turvallista. Onnettomuuksia ei olekaan sattunut.

”Pari kertaa riisi on kiehunut yli, ja joskus jotain on palanut pohjaan”, Kiviluoma muistelee.

Nutakeittiössä nuoret saavat itse päättää, mitä kokkaavat saaduista aineksista. Moalin päättää paistaa kanansuikaleet ja kaataa öljyä paistinpannulle tottunein ottein.

”Olen kokannut enemmän kotonakin äidin kanssa sen jälkeen, kun olen alkanut laittaa täällä ruokaa”, hän sanoo.

Moalinin mielestä on hienoa, että hävikkiruoat annetaan nuorten käyttöön. Koulun kotitaloustunneilla on opetettu, että jos syötäväksi kelpaavaa ruokaa heitetään pois, raaka-aineiden tuotannosta ja prosessoinnista tulleet ilmastopäästöt ovat syntyneet täysin turhaan.

”Kokkaillessa on helppo tutustua sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa ei ehkä muuten menisi juttelemaan.”

Wörlin ja Kiviluoma ryhtyvät perkaamaan mansikoita. Kaksikon mielestä ruoanlaitto Lämpiössä on rentoa ja yhteisöllistä.

”Kokkaillessa on helppo tutustua sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa ei ehkä muuten menisi juttelemaan”, Wörlin sanoo.

Angelica Lindberg nyökkää.

”Keittiö on meille ohjaajillekin väline, jolla saamme kontaktin nuoriin. Ruoanlaiton lomassa on helppo keskustella vaikeistakin asioista.”

Keittiössä nuoret saavat myös onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia.

”Nuori, joka ei välttämättä loista koulussa, voi loistaa ruoanlaitossa”, nuoriso-ohjaaja Sami Lehto sanoo.

”Nuori, joka ei välttämättä loista koulussa, voi loistaa ruoanlaitossa.”

Kun mansikat on perattu, perunat pannaan kiehumaan. Kiviluoma ryhtyy paistamaan jauhelihaa ja Wörlin pilkkomaan sipulia.

”Alkaa itkettää”, Wörlin parahtaa, ja pyyhkii kyyneleitä kämmensyrjällään.

”Tämä on niin ikävää hommaa”, Lehto vitsailee ja kysyy sitten, haluavatko tytöt jauhelihan kanssa ruokakermaa.

Hän kertoo, että nuoristotalon rahoilla voidaan ostaa tarvittavia lisukkeita, ja ehdottaa, että kerman lisäksi Alepasta voisi hakea myös jäätelöä mansikoiden kyytipojaksi. Kiviluoma lupaa hoitaa asian ja katoaa kauppaan.

Torstait eivät ole ainoita päiviä, jolloin Lämpiössä kokataan. Lindberg kertoo, että nuoret saavat laittaa ruokaa milloin haluavat, sillä Alepan lahjoittamia elintarvikkeita on säilötty myös pakkaseen.

Sisäfileetä, makkaraa, grillitassuja, Lindberg esittelee arkkupakastimen sisältöä. Keväällä jääkiekon MM-kisojen aikaan nuorisotalon takapihalla grillattiinkin ahkerasti Lämpiön tuliterällä kaasugrillillä.

”Isännöitsijätoimiston tädit tulivat viime viikolla sanomaan, että lopettakaa jo meidän kiusaaminen. He olivat haistelleet monta päivää vesi kielellä pihvien ja makkaroiden tuoksuja”, Lehto sanoo ja nauraa.

Lapsille ja nuorille ruoka tulee monesti aitoon tarpeeseen.

”Jotkut söisivät iltapäivisin pelkkiä pussinuudeleita.”

”Eivät he ole nälkäkuoleman partaalla, mutta jotkut söisivät iltapäivisin pelkkiä pussinuudeleita. Pyrimme tarjoamaan vähän terveellisempiä ruokia”, Lehto toteaa.

Kun kello lähestyy viittä, ateria alkaa olla valmis. Tytöt kattavat pöydän ja käyvät huutelemassa muitakin nuoria tietokoneiden äärestä syömään. Perunat höyryävät, lautasille ladotaan jauhelihakastiketta ja kanaa.