BookCrossing vapauttaa kirjat kirjahyllystä

Pieni taskukirjapokkari nököttää yksinään helsinkiläisen raitiovaunun penkillä. Sen etukanteen on liimattu bookcrossing-tarra, joka kertoo kirjan kuuluvan kansainväliseen bookcrossing-liikkeeseen ja olevan kenen tahansa poimittavissa ja luettavissa.

Bookcrossing sai alkunsa Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa. Sen perustajien ideana oli saada pölyttyvät kirjat kiertämään lukijalta toiselle ja nostaa siinä sivussa myös ihmisten lukuinnostusta.

Bookcrossingin toimintaperiaate tiivistyy kolmeen sanaan: merkitse, jaa ja seuraa. Vapautettava kirja merkitään bookcrossing-tarralla ja rekisteröidään bookcrossing.com-sivustolla. Rekisteröity kirja jaetaan jättämällä se esimerkiksi junaan, bussiasemalle tai vaikkapa kahvilaan. Rekisteröinnin yhteydessä kirja saa bookcrossing-numeron, jonka avulla sen matkaa voi seurata verkossa. Toimintaperiaatteensa vuoksi bookcrossingia kutsutaan myös kirjojen vapautusliikkeeksi.

Bookcrossing-sivustolle on liittynyt tällä hetkellä yli 1,5 miljoonaa kirjojen vapauttajaa. Heidän käytössään on lähes 11,2 miljoonaa kirjaa 132 maassa. Suosituinta bookcrossing on harrastuksen syntyseuduilla Yhdysvalloissa, mutta Suomestakin löytyy jo yli 10 600 harrastajaa.

Terry Pratchett on BookCrossing-sivuston halutuin kirjailija.

Sattumanvaraisuus viehättää

Nykyisin Italiassa asuva Paula aloitti oman bookcrossing-harrastuksensa Suomessa vuonna 2007.

"Olen aina ollut kirjojen ystävä, ja aluksi ajatuksenani taisi olla saada ylimääräisiä kirjoja pois nurkistani. Sittemmin on kuitenkin tainnut tullut enemmän kirjoja taloon kuin sieltä on lähtenyt. Tämä on yleistä, sillä tässä harrastuksessa tajuaa todella, kuinka paljon maailmassa on hyviä kirjoja vailla kotia tai lukijaa", Paula kertoo ja jatkaa:

"Bookcrossingin viehätys on paljolti kirjoissa sekä niiden jakamisessa myös aivan tuntemattomien kanssa – ja tietyssä sattumanvaraisuudessa. Harrastuksen yhteydessä olen tutustunut moneen mukavaan kirjojen ystävään."

Paula on harrastanut bookcrossingia perinteisesti rekisteröimällä ja vapauttamalla kirjoja. Jonkin verran hän on myös metsästänyt vapautettuja kirjoja. Lisäksi hän on osallistunut keskusteluihin BookCrossing.com-sivustolla, käynyt tapaamisissa, lähettänyt kirjoja niitä toivoneille, osallistunut "kirjarinkeihin", joissa suosittu kirja siirtyy lukijalta toiselle postitse ennalta sovitussa järjestyksessä, sekä tuunannut kansikuvia kansipaperittomille kirjoille, jotta ne löytäisivät helpommin uuden lukijan.

"Pääasiassa olen löytänyt BookCrossing-kirjoja tapaamisista sekä kirjanvaihtohyllyistä, joita nykyään on ilahduttavan paljon paitsi yleisissä kirjastoissa mutta myös kahviloissa."

BookCrossingin ansiosta Paula on tullut lukeneeksi monenlaisia kirjoja –  romaaneja, tietokirjoja, nonfiktiota, runoja, sekä klassikoita.

"Jotkut kirjoista olisin lukenut joka tapauksessa, joihinkin tuskin olisin muuten tutustunut. Yksi parhaista löytämistäni teoksista on saksalaisen Bernhard Schlinkin Lukija. Se on tätä harrastusta ajatellen melko ihanteellinen kirja: ohuehko ja suhteellisen nopealukuinen, mutta syvällinen ja käsittelee paljolti kirjoja ja lukemista."

Marcus Zusakin The Book of Thief on BookCrossing-sivuston toivotuin kirja.

Vapauttaminen vaatii kylmäverisyyttä

Paula suosittelee bookcrossingia kaikille kirjojen ystäville, jotka haluavat kokeilla monenlaisia kirjoja ja sekä tutustua muihin himolukijoihin.

"Kirjojen vapauttaminen villisti vaatii tiettyä kylmäverisyyttä, koska kirja voi yhtä hyvin päätyä kymmenien lukijoiden käsiin kuin roskikseen. Yleisintä on, ettet kuule kirjasta enää mitään. Vaikka BookCrossing-kirjat eivät ilmoittelisikaan itsestään, ne tuntuvat päätyvän jonkun hyllyyn tai kiertämään maailmaa – kaikki löytäjät eivät saa aikaiseksi raportoida tästä netissä."

Paula suosittelee kiinnostuneille vierailua BookCrossing.com-sivustolla. Rekisteröitymisen jälkeen apua voi kysellä myös suomenkieliseltä keskustelufoorumilta. Sivustolta selviää myös, onko lähistöllä bookcrossaajien tapaamisia.

"Mukaviin puoliin kuuluu myös, että bookcrossausta voi harrastaa juuri niin kuin haluaa: sosiaalisuuspakkoa ei ole, eikä kirjoja tarvitse vapauttaa tai metsästää itse, jos ei halua. Tärkein sääntö lienee, että kirjoittaa aina BookCrossing-sivustolle merkinnän, kun on saanut sinne rekisteröidyn kirjan käsiinsä. Vaiva on pieni, ja näin kirjan kohtalo ei jää epäselväksi."

Lisätietoa Bookcrossingista saa osoitteesta BookCrossing.com