Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Vihreät kuulat

Sokeriset kruununjalokivet ovat monelle takuuvarma jouluisen tunnelman luoja.

Kuka nuolee karkin puolikkaat yhteen ja montako kiloa painaa isoin kuula? Paljastimme Vihreän kuulan salaisuudet

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Tommi Mattila
Julkaistu: 26.11.2021
Muokattu: 29.3.2022
Fazerin Lappeenrannan tehtaalla valmistetaan suomalaisten rakastamaa marmeladikarkkia, johon liittyy rakkaita juhlamuistoja, urbaanilegendoja ja vitsikkäitä kokeiluja.

Nyt se taika tapahtuu.

Jättipadassa kupliva tulikuuma kiisseli on aluksi väritöntä. Kun keittäjä Mervi Ahonen hulauttaa pataan väri- ja aromiliuokset, marmeladikeittiöön leviää makea päärynäinen tuoksu, joka vie ajatukset heti juhlamuistoihin ja rakkaisiin ihmisiin. Vihreitä kuulia!

Olemme Fazerin Lappeenrannan makeistehtaalla, ”kuulankeiton hermokeskuksessa”, kuten prosessikehittäjä Matti Väkeväinen marmeladivaltakuntaa kuvailee.

Ilmaa halkoo summerin ujellus, kun massan lämpötila on saavuttanut lakipisteensä. Vedestä, sokerista ja tärkkelyssiirapista koostuvaa massaa keitetään täällä kuumimpana sesonkiaikana kymmenen tonnia päivässä. Kuulankeitto on kiivaimmillaan heinäkuun alusta marraskuun loppuun, jolloin rasioita aletaan jo kääriä joulupaketteihin. Suomalaiset popsivat vuodessa 25 miljoonaa Vihreää kuulaa.

Tämä on tarkkaa ja monivaiheista työtä. Keittäjät Mervi Ahonen ja Teija Loisa huolehtivat siitä, että massan lämpötila ja kuiva-ainepitoisuus ovat tarkalleen oikeat.

Raaka-aineiden joukkoon lisätään myös tuotannossa rikki menneitä valmiita kuulia. Ne napakoittavat massan rakennetta ja vähentävät hävikkiä.

”Tämä on käsityöpeliä kaikki”, Loisa sanoo, kun yli sata-asteinen marmeladimassa alkaa liukua padasta putkistoja pitkin kohti valulinjaa.

Juhlamakeisen kuninkaallinen historia

Marmeladikuulien tekeminen on suurista tuotantomääristä huolimatta artesaanihommaa verrattuna monien muiden makeisten valmistamiseen Lappeenrannan tehtaalla. Tuotannon kommervenkit ovat vuosikymmenten kuluessa hioutuneet yhä sujuvammiksi, mutta tekemisen henki on yhä sama kuin vuonna 1929, jolloin Vihreiden kuulien valmistaminen alkoi Helsingin Tehtaankadulla.

”Työntekijöiden omistautuneisuuden näkee tuotantolinjalla”, sanoo tehtaanjohtaja Petri Pitkänen.

Sen huomaa. Marmeladikeittiön sokerinhuuruisessa lämmössä jutellaan ”karkista, jolla on sielu”.

Sielukas makeinen syntyy kuninkaallisista lähtökohdista. Marmeladien tarina yltää kauas viime vuosisadan alkuun, jolloin itse Karl Fazer oli jo tuonut makeisten reseptit ja tekijät Pietarista. Ensimmäiset värikkäät hedelmämarmeladit valmistettiin juhlistamaan Englannin kuningas Edward VII:n kruunajaisia vuonna 1902. Samaa kuninkaallista sukujuurta ovat sekä Finlandia-marmeladit että Vihreät kuulat. Britannian hallitsijan kruunu komeilee makeisrasian kannessa edelleen.

Nuori Suomen tasavalta rakastui ylellisiin sokerisiin kruununjalokiviin. Pula-ajankin kokenut kansa halusi juhlapyhinä parasta pöytään, ja marmeladikuulista kehkeytyi etenkin joulun ajan herkku ja suosittu joululahja. Samalla kun sokeri suli kielelle, mieleen painuivat tunteikkaat hetket suvun kesken. Sama toistui sukupolvesta toiseen, ja myös tehtaanjohtaja on sen kokenut.

”Kuulista kehkeytyi etenkin joulun ajan herkku.”

”Meidänkin mummolassa oli aina Vihreitä kuulia ja Pihlajaa”, Petri Pitkänen muistelee.

Vihreän kuulan urbaanilegendat

”Ei tällaisia laitteita kaupasta saa”, toteaa Matti Väkeväinen marmeladien valulinjan äärellä. Kuulien valmistamiseen tarvittava laitteisto on ainutlaatuinen.

90-asteiseksi jäähtynyt vihreä massa vyöryy valukartion kautta valukoneeseen. Kone annostelee massaa muottilaudoille, jotka ovat täynnä puolipallon muotoisia koloja. Muottilaudat matkaavat linjastolla noin 30 metrin matkan, ja sinä aikana propellit linjaston alla jäähdyttävät makeisten aihiot juuri sopivan lämpimiksi ja tahmeiksi, jotta ne voidaan yhdistää kokonaisiksi kuuliksi. Vihreiden puolipallojen virta näyttää loppumattomalta.

”Tämä on meditatiivinen näky”, sanoo Fazerin viestintäjohtaja Liisa Eerola, joka on tullut seuraksi kierrokselle.

Tässä vaiheessa mieleen muistuu se seikka, että Vihreän kuulan kansa on jakautunut kahteen koulukuntaan. On niitä, jotka haukkaavat pallonsa kokonaisena, ja on niitä, jotka irrottavat puolikkaat toisistaan ja herkuttelevat ne erikseen.

Kun pallonpuolikkaat liukuvat kohti yhdistymistä, on sopiva hetki muistella myös kaikkia niitä urbaanilegendoja, joissa esiintyy myyttinen Vihreän kuulan yhdistäjä. Kansan kuvitelmissa tämä fiktiivinen ammattilainen nuolaisee kuulanpuolikkaita ennen kuin liimaa ne yhteen.

”Voi olla, että kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen hän olisi aika uupunut”, Matti Väkeväinen vitsailee.

Todellisuudessa muottilaudat liukuvat sulavasti kohti yhdistäjälaitetta, joka painaa kaksi lautaa lempeästi mutta lujasti vastakkain. Tämä laite on ollut käytössä vasta neljä vuotta. Siihen asti muottilaudat yhdistettiin toisiinsa käsin. Se oli raskasta fyysistä työtä.

Marmeladimassan on oltava noin 50-asteista, jotta puolikkaat hitsautuisivat kauniisti yhteen. Sen jälkeen kuulamuotit liukuvat kohti irrottelijaa, jonka mekaaniset kynnet tökkäävät pallerot vapauteen. Linjastolle tömähtelee kiiltävän vihreitä kuulia, ja seuraavaksi ne pääsevät pyörähtämään sokerointirummussa. Tuotantotyöntekijä Pinja Hinkkanen nappaa sokeroituneet kuulat linjalta laatikoihin. Makeiset pinotaan ilmavissa laatikoissa tekeytymään päiväksi tai pariksi.

Matti Väkeväinen poimii tuoreen, lämpimän kuulan ja puristelee sitä sormissaan.

”Tässä vaiheessa rakenne on vielä pehmeä”, hän näyttää.

Kuulat saavuttavat lopullisen rakenteensa varastoinnin aikana. Ne rasioidaan vasta sopivan kiinteinä ja huoneenlämpöisinä, jotta sokeripinta ei sulaisi.

Klassikkokarkki lietsoo leikittelyynkin

Ikoniselle makeiselle on vuosien saatossa muodostunut asema, joka yllyttää leikittelyyn. Sen muoto ja rakenne lietsovat mielikuvitusta ja houkuttavat kokeiluihin. Fazerilla seuraillaan ”riemumielin”, mitä kaikkea kuulafanit kulloinkin keksivät: milloin marmeladeja on keksitty laittaa joulutortun täytteeksi, milloin niistä on muotoiltu sinihomejuustotäytteisiä cocktailpaloja tai väkerretty syötäviä nimikorttitelineitä. Fazerillakin on kehitelty variaatioita, kuten Vihreä kuula -täytteiset Jaffa-keksit, joiden lanseeraamisesta syntyi muutama vuosi sitten suoranainen härdelli. Vantaan Fazerilassa kiemurtelivat pitkät jonot.

”Lisääkin hyviä ideoita olisi takataskussa, jos vain vuodessa olisi enemmän päiviä”, sanoo tuotekehittäjä Minna Tuomikoski.

Tuotekehitystiimiltä oli lähtöisin sekin villi tempaus, kun kuulien ystäväksi tiedetylle muusikko Anssi Kelalle lähetettiin yllätykseksi kolme kiloa painava Vihreä kuula.

Kruununjalokivien suosio ei laannu

Klassikkomakeiset kuuluvat asioihin, joiden suosiota pandemia-aika on vain kasvattanut.

”Epävarmoissa tilanteissa kuluttaja luottaa tuttuun ja turvalliseen”, Petri Pitkänen sanoo.

”Tuotannossa lyödään ennätyksiä jälleen kerran.”

Niinpä vihreiden kruununjalokivien rasiointi käy jälleen kiivaana. Sesonkityöntekijä Miko Räsänen poimii kuulia linjalta ja asettelee niitä alustoille. Pakkauskone pukkaa täytetyt alustat pahvirasian sisään ja liimaa ne kiinni. Räsäsen silmien editse soljuu vihreiden pallojen virta koko työvuoron ajan. Siitä huolimatta hän ei myönnä saaneensa kruununjalokivistä yliannostusta.

Hän lausuu samat sanat kuin muutkin tuotannon ihmiset: ”Kyllä näitä aina jouluna muutama menee.”

Fazer-konserni

  • Ruokatuotteita ja -palveluja tuottava kansainvälinen yritys, jonka alaa ovat makeiset, leipomotuotteet, maidottomat tuotteet sekä kasvi- ja viljapohjaiset tuotteet.

  • Yrityksen perusti Karl Fazer vuonna 1891 Helsingissä. Teollisen makeistuotannon uranuurtaja Suomessa.

  • Liikevaihto 1,1 miljardia euroa, makeistoiminnan liikevaihto 400 miljoonaa euroa (2020).

  • Toimintaa kahdeksassa maassa, vientiä noin 40 maahan.

  • Työntekijöitä lähes 8500, josta makeisliiketoiminnassa 1900 henkilöä.

  • Fazerin keksit ja suklaat valmistetaan Vantaan tehtaalla. Karamellit, lakritsit, sokerimakeiset ja ksylitolituotteet valmistetaan Lappeenrannan tehtaalla.

Kokeile joulun hittiohjetta!

Lue lisää Tuotteen takana -sarjan tarinoita