Kuuluuko ananas konvehtiin, entä saako rasian pohjakerrokseen oikaista? Pandan tehtaanjohtaja kertoo konvehtien salat

Tehdashallissa kolisee, suhisee ja jyskyttää. Äänimaailma, suuret kiiltävät tankit ja sinne tänne risteilevät putkistot ovat samantyyppisiä kuin monessa muussakin elintarvikkeita valmistavassa tuotantolaitoksessa, mutta nyt tuoksu on uniikki. Kaikkialla leijailee herkullinen suklaan aromi.

Paraikaa Pandan tehtaalla Vaajakoskella on meneillään vuoden kiireisin aika: joulusuklaiden valmistus. Se tietää vauhtia myös konvehtirobotille.

Suklaarasian sisuksista tutut ruskeat muovialustat etenevät pitkin linjastoa, jossa on kahdeksan risteystä. Risteyskohdissa linjastolle lipuu satoja konvehteja. Linjaston robottikädet nappaavat yhden konvehdeista, tutkailevat sitä silmänräpäyksen ajan, kääntävät sen oikeaan asentoon ja asettavat siististi muovialustaan omaan koloonsa. Rasian matka jatkuu keskeytyksettä eteenpäin.

Näky on vierailijalle hypnoottista seurattavaa, mutta linjastolla työskenteleville tuttuakin tutumpaa: tänään, eilen, toissa päivänä ja jo kuukausien ajan Pandan tehtaalla on eletty joulusesonkia. Päivässä linjaston läpi kulkee 10 000 kiloa suklaata.

Kun joulusuklaat on saatu paketteihin, linjasto hiljenee toviksi.

”Tehtaalla joulu käynnistyi toukokuussa ja jatkuu itsenäisyyspäivän tienoille. Sitten on pääsiäissuklaiden vuoro. Niihin ei tätä robottia tarvita”, kertoo tuotekehittäjä Heli Kosunen, joka vastaa Pandan suklaatuotteista.

Pandan tärkein tuote on Juhlapöydän Konvehteja -rasia, jota voinee jo kutsua ikoniseksi herkuksi. Beigenvärinen, 300-grammainen kaksikerrosrasia on äänestetty lehtien kyselyissä monet kerrat Suomen suosituimmaksi suklaarasiaksi. Myyntiluvutkin ovat hurjat: kuluttajat ostavat vuosittain yli kolme miljoonaa Juhlapöydän Konvehteja -rasiaa.

Kuluttajat ostavat vuosittain yli kolme miljoonaa Juhlapöydän Konvehteja -rasiaa.

Suosion ytimenä Kosunen pitää pysyvyyttä. Tuotteen 56-vuotisen historian aikana sen makua ja pakkauksen ulkonäköä on muutettu vain hyvin hienovaraisesti.

”Kun kuluttaja ostaa Juhlapöydän Konvehteja -rasian, hän tietää, mitä saa”, Kosunen toteaa.

”Joulussa on paljon perinteitä, ja voi olla, että tämä rasia on yksi niistä. Se tuo mieleen muistot lapsuuden jouluista: tutut maut – ja kiistat niistä sisarusten kanssa”, lisää tehtaanjohtaja Saku Nevanperä.

Rakastettu suklaarasia kehitettiin vuonna 1967 silloisella SOK:n makeistehtaalla, ja aluksi rasiaa myytiin isoissa tavarataloissa sekä SOK:n kaupoissa ympäri maata.

Nykyisen pakkauksen yhdeksästä konvehtimausta pehmeä toffee, minttu, suklaatryffeli sekä zabaglione ovat olleet mukana valikoimassa alusta asti. Ja tulevat pysymäänkin siellä, vahvistaa Kosunen.

”Rasian sisältöön ei oikeastaan voi koskea, sillä siitä tulee heti sanomista.”

”Rasian sisältöön ei oikeastaan voi koskea, sillä siitä tulee heti sanomista. Kun vuoden 2009 jouluksi zabaglione poistettiin valikoimasta, kritiikkiä tuli niin paljon, että seuraavaksi jouluksi se oli palautettava rasiaan.”

Vaikka tuotekehittäjän ideoimia uusia makuyhdistelmiä ei rasiaan voikaan tuoda, Kosusen ammattitaitoa tarvitaan säännöllisesti myös Juhlapöydän Konvehdeissa.

”Kun esimerkiksi ananassoseen toimittaja yllättäen vaihtui, piti uusista aineksista kehitellä nopeasti täsmälleen saman makuinen täyte kuin ennenkin. Moneen konvehtiin on siis jouduttu tekemään muutoksia, mutta ne pitää tehdä aina niin, että kuluttaja ei maista tai näe sitä”, Kosunen paljastaa.

Erityisen pitkän ajan kehitystyötä vaati palmuöljyn poistaminen konvehdeista. Palmuöljyn tuotantoon ja käyttöön liittyy pulmia, mutta öljyn tekniset ominaisuudet sopivat hyvin esimerkiksi konvehtien täytteisiin.

”Sen korvaaminen oli vaikeaa. Vuonna 2021 pääsimme tilanteeseen, jossa missään Pandan tuotteessa ei käytetä enää palmuöljyä.”

Kosusen mukaan se, että palmuöljyä ei käytetä, on kuluttajille vuosi vuodelta tärkeämpi asia.

”Myös vastuullisuus suklaatuotteissa kiinnostaa etenkin kotimaisuuden näkökulmasta. Kuluttajat arvostavat sitä, että tuotteet valmistetaan Suomessa ja että raaka-aineet ovat kotimaisia. Kaakao ja hasselpähkinä tulevat tietysti muualta, ja niillä on sertifikaatit. Sokeria ostetaan Suomesta niin paljon kuin saadaan, ja maito on suomalaista.”

Vaajakoskella konvehteihin työstetään alusta asti paitsi suklaamassa myös kaikki täytteet.

”Se on melko poikkeuksellista suklaiden valmistuksessa. Esimerkiksi toffeetäytteen kondensoitu maitokin on itse tehtyä”, Heli Kosunen huomauttaa.

Täytteiden keittely on yksi suklaarasian valmistuksen kymmenistä työvaiheista, joita tehtaalla tehdään lomittain ja kolmessa vuorossa.

Kaikki alkaa raaka-aineiden sekoittamisesta: suklaan kuivat aineet eli kaakaomassa, sokeri ja mahdollinen maitojauhe yhdistetään sekoittimessa kaakaovoihin.

Sekoittamisen jälkeen on valssauksen eli raaka-ainemassan hienontamisen vuoro. Työvaiheen tarkoituksena on saada suklaan hiukkaskoko sellaiseksi, että valmiissa konvehdissa suklaan koostumus on aivan tasainen ja suussa sulava. Valssauksen jälkeen seos on ulkonäöltään kuin suklaista puuteria.

Seuraavaksi suklaamassa konssataan eli sitä vaivataan suurissa säiliöissä tuntikausia niin, että massasta tulee nestemäistä. Sula massa siirtyy putkia pitkin seuraavaan työstövaiheeseen.

”Suklaamassan valmistaminen on hyvin automatisoitua, mutta raaka-aineissa voi olla eräkohtaisia eroja, ja kokeneilla työntekijöillä onkin iso merkitys laadun varmistamisessa. Meillä on jokaisessa kohdassa asiantuntijat, jotka näkevät jo suklaamassan ulkomuodosta, onko kaikki kunnossa vai ei. Jos ei, he osaavat lisätä joukkoon tarvittavat ainekset”, Heli Kosunen sanoo.

Vaivaamisen jälkeen massa temperoidaan eli lämpökäsitellään, jotta suklaaseen saadaan kiiltävä pinta ja oikeanlainen, napsahtava rakenne.

”Temperoitu suklaa muotoillaan eli valetaan erilaisiksi konvehdeiksi, ja sitten konvehtikuoret täytetään”, Kosunen kertoo.

Konvehdit jäähdytetään, minkä jälkeen ne kulkevat pakkauslinjastojen läpi. Viimeisellä niistä beigen pahvirasian päälle sujautetaan suojakelmu.

Lopuksi pakkaukseen luodaan vielä röntgensilmäys, jolla tarkistetaan, ettei pakkauksesta puutu konvehteja tai joukossa ole vierasesineitä.

Työvaiheet tehtaalla ovat huippuunsa viritettyjä, mutta suklaa on luonteikas raaka-aine: se tarvitsee myös lepoa. Konvehdit ovatkin siksi kuluttajan maisteltavina vasta noin seitsemäntenä päivänä työn aloittamisesta.

Näitä suklaita kuluttajat maistelevat kiihkeästi, Pandan tehtaalla tiedetään.

Tunteita herättävät ensinnäkin konvehtien maut, esimerkiksi ananas. Kun Panda muutama vuosi sitten teetti kyselytutkimuksen rasian makuvarianteista, tuhannen vastaajan joukosta 43 prosenttia oli sitä mieltä, että ananas ei kuulu konvehtiin. Vielä voimakkaammin tunsi viidennes (19,6 prosenttia) vastaajista: he nimesivät ananaksen inhokikseen kaikista Juhlapöydän Konvehdeista.

Silti – tai ehkä juuri siksi – ananaskonvehdeista tehtiin muutama vuosi sitten kokonaan oma rasiansa.

”Se otettiin vastaan todella hyvin. Ananaksen fanikunta on pieni, mutta sitäkin intohimoisempi”, Saku Nevanperä sanoo.

Lempimauiksi kyselytutkimuksessa nousivat suklaacrisp (19 prosenttia), pehmeä toffee (18 prosenttia) ja suklaatryffeli (15 prosenttia).

Makuasioista voi kuitenkin kiistellä, ja yli kolmannes vastaajista kertoi joutuneensa sanaharkkaan suosikkikonvehdistaan.

Saako rasian alemmasta kerroksesta ottaa suosikkimakunsa, vaikka ylemmässäkin kerroksessa olisi vielä suklaita jäljellä?

Myös se, missä järjestyksessä konvehdit nautitaan, saattaa tuoda herkutteluhetkiin pientä eripuraa: saako rasian alemmasta kerroksesta ottaa suosikkimakunsa, vaikka ylemmässäkin kerroksessa olisi vielä suklaita jäljellä?

Siitäkin Panda on tehnyt pienen tutkimuksen. Vastaukset jakautuivat tietysti kahteen leiriin. Niukan enemmistön mielestä suklaarasian ylempi kerros tulee syödä konvehdeista tyhjäksi ennen kuin voi siirtyä alempaan kerrokseen.

Miehistä enemmistö (53 prosenttia) arvosti järjestystä. Heidän mukaansa ylempi kerros on syötävä tyhjäksi konvehdeista ennen alempaan kerrokseen siirtymistä. Naisista reilu puolet (52 prosenttia) piti hyväksyttävänä tyhjentää konvehtirasia vapaassa järjestyksessä.

Mielipideleirit ovat niin lähellä toisiaan, että annetaan tehtaanjohtajan ratkaista asia.

Saako siis alakerroksesta mennä ottamaan suklaan, jos ylemmässä kerroksessa on vielä herkkuja jäljellä?

”Ilman muuta saa, ja pitääkin mennä”, naurahtaa Nevanperä.

”Sieltä otetaan lempimaku, ja sitten lasketaan vaan siististi ylempi kerros takaisin siihen alemman päälle.”