Älä tee tätä virhettä pakastekasvisten kanssa – heität ravintoaineita hukkaan

Asian vahvistaa Apetitin tuotteista ja tuotekehityksestä vastaava johtaja Tarja Honkala.

Esimerkiksi herneen matka pellolta pakastimeen kestää Apetitin prosessissa alle kaksi tuntia.

"Nopeassa prosessissa ravintoarvot säilyvät aika lailla sadonkorjuuhetken tasolla. Samalla nopeus varmistaa, että myös kasvisten aistinvarainen ja mikrobiologinen laatu pysyvät hyvinä", Honkala kertoo.

"Nopeassa prosessissa ravintoarvot säilyvät aika lailla sadonkorjuuhetken tasolla."

Kun kasvikset sadonkorjuun jälkeen saapuvat Apetitin tehtaalle, ne tarkastetaan, lajitellaan, pestään ja tarvittaessa kuoritaan.

Sen jälkeen seuraa muutamia sekunteja kestävä ryöppäys eli nopea lämpökäsittely kuumassa vedessä, joka lopettaa kasvisten entsyymitoiminnan.

Lopuksi kasvikset pakastetaan. Teollisessa leijupakastuksessa yksittäisen kasvispalan pakastuminen vie aikaa vain muutamia sekunteja. Pakastuslämpötila on keskimäärin -30 astetta.

Heli Reinivuo kertoo, että C-vitamiinin lisäksi esimerkiksi A-vitamiinin esiasteena toimiva beetakaroteeni ja polyfenolit säilyvät hyvin tallella teollisesti pakastetuissa kasviksissa. Polyfenolit ovat kasvisten bioaktiivisia yhdisteitä, joilla saattaa olla merkitystä muun muassa syövän ehkäisyssä.

Päivän kasvistavoitetta ei kannata jättää pakastekasvisten varaan.

Hyvästä ravintoarvosta huolimatta koko puolen kilon päivittäistä kasvistavoitetta ei Reinivuon mielestä kannata jättää pelkästään pakastekasvisten varaan. Monipuolisuus on valttia myös kasvisten valinnassa.

Aterioilla on hyvä olla joka päivä tuoreitakin kasviksia mukana. Puolen kilon suositukseen lasketaan mukaan myös marjat ja hedelmät.

"Tuoreita kasviksia kannattaa suosia etenkin satokaudella, kun niiden valikoimat ovat parhaimmillaan. Talvella rinnalle voi ottaa pakastekasviksia. Ne helpottavat ja nopeuttavat arkea. Arjen kiireisiä päiviä varten pakastimessa on hyvä pitää jonkinlaista kasvisvalikoimaa", Reinivuo sanoo.

Teollisesti pakastetut kasvikset säilyvät -18 asteen lämpötilassa 12-18 kuukautta. Tarja Honkalan mukaan niitä voi turvallisin mielin käyttää vielä sen jälkeenkin.

"Tärkeintä on, että säilytyslämpötila pysyy tasaisena eikä sahaa edestakaisin kylmästä lämpimämpään. Lämpötilavaihtelut suurentavat pakastekasvisten vesikiteitä, mikä heikentää niiden käytettävyyttä", sillä kasvis menettää ruoanvalmistuksessa napakkuutensa.

Pakastekasvikset kannattaa sulattaa käyttöön nopeasti, jotta ravintoainetappioita ei tulisi sulatuksenkaan aikana. Jäiset keittojuurekset voi lisätä vähäiseen kiehuvaan veteen tai kiehuvaan veteen, joka juuri ja juuri peittää kasvikset ja paistettavat kasvikset kuumalle pannulle.

Ylipitkä keittoaika vaikuttaa myös siihen, että ravintoaineita menetetään turhaan. Lisäksi kasvikset ovat herkullisimmillaan napakasti kypsennettyinä.

Pakastekasvikset kannattaa keittää aina juuri ennen tarjoilua. Pikainen sulatus mikroaaltouunissa lyhentää pakastekasvisten kypsennysaikoja.

Huono tapa on sen sijaan ottaa pakastekasvikset sulamaan huoneenlämpöön ja sitten siirtää ne pitkäksi aikaa kiehuvaan veteen, joka keittämisen jälkeen kaadetaan pois. Tässä menetetään vesiliukoisia ravintoaineita.